perjantai 9. syyskuuta 2011

Raivoa ja vihaa!

Tiedättekö niitä päiviä, jolloin aamulla heräät ihan hyvällä tuulella, mutta päivän edetessä hyväntuulisuus muuttuu ilman syytä kokoajan vain huonommaksi ja huonommaksi, kunnes olet valmis lähestulkoon räjäyttämään koko maailman tai vähintäänkin huutamaan äänesi käheäksi ihan kenelle vain, kuka nyt sattuu vastaan tulemaan. Tiuskit ja ärähtelet jokaiselle, joka erehtyy sanomaan sinulle sanankin, katselet ympärillesi asunnossasi, ja tunnet suunnatonta raivoa sen sekasotkusta ja pesemättömistä pyykeistä. Yleensä tämä raivo purkautuu suht viattomiin ihmisiin, mutta joskus se saa myös aikaan sen, että valjastat raivon työkumppaniksesi ja puunaat kädet verillä jokaisen nurkan ja kolon kiiltäväksi hammasharjan kanssa, kiroten ja mesoten elämän epäoikeudenmukaisuutta.

Raivo ja viha ovat ihmisen tunteista yleensä kätketyimmät ja halveksituimmat. Raivoamisella ja huutamisella osoitat olevasi agressiivinen ja arvaamaton. Varsinkin suomalaisessa hissukka-yhteiskunnassa tulinen temperamentti on kauhistus, kuka haluaa asua raivottaren kanssa, joka mielivaltaisesti paiskoo mummon perintövaasit seinään, jos ei löydä lempikenkiään tai joka vastaa anopin arvosteluun saamalla kilarit, ja paiskaamalla ovet perässään kiinni niin että Väinö-paapan maalama taulu tipahtaa seinältä ja jäljellä on vain hämmentynyt hiljaisuus kahvipöydässä.


Itse myönnän olevani temperamentiltani arvaamaton ja oikukas. Olen raivopäissäni heitellyt mieheni hellyydellä kasvattamat paprikat pitkin maita ja mantuja, siskoni on saanut kuumat kaakaot kuorrutuksekseen ja ovet ovat paukahdelleet perässäni tiiviiseen tahtiin. Raivokohtauksen jälkeen ei kulu montaakaan minuuttia, kun taas viheltelen ja lauleskelen iloissani, koska olen saanut raivoni purettua. Nykyään yritän hyödyntää kohtaukset johonkin järkevään, eli kun tiedän, että kohta ei hyvä heilu, otan mopin käteen ja tanssin sen kanssa raivoisan tangon ympäri asuntoani tai perkaan raivon vimmalla kukkapenkistäni poloiset rikkaruohot, jotka jo luulivat löytäneensä uuden asuinpaikan. Joskus joku poloinen vielä joutuu raivoni tielle, mutta onneksi kaikki tietävät jo, että muutaman minuutin huudon ja itkun jälkeen luvassa on loppupäivä naurua ja hauskanpitoa, kuin ikinä ei olisi mitään kohtausta ollutkaan.

Lopuksi vielä eilisen ainoa edes vähänkään onnistunut kuva, jossa ilme kertoo taas enemmän kuin tuhat sanaa :)


                                      Raivoisan hauskaa perjantai-päivää jokaiselle lukijalle!!

2 kommenttia:

  1. Osaan kyllä niin samaistua nyt tähän, oon ollu varsinkin viime aikoina ihan kauhea akka miehelleni xD

    VastaaPoista
  2. Haha :D Syytetään vain hormooneja ;D Kyllä ne sen uskoo.... ;D

    VastaaPoista

Kaikki kommentit maan ja taivaan väliltä tervetulleita, kiva jos jätät merkin käynnistäsi :)