Siilivauvojen keinoemona

Aiemmassa julkaisussa sivusin siilien talvipesän rakentamista. Minulla on ollut hoidossa jo muutaman kuukauden verran kolme erittäin sisukasta siilivauvaa, jotka saapuivat hoiviini pieninä rääpäleinä, painoa näillä pienillä piikkipalloilla oli vain vaivaiset 100g per pallukka. Valvoin siilien kanssa muutaman viikon, siilien oli saatava kissan äidinmaidonvastiketta muutaman tunnin välein niin yöllä kuin päivälläkin. Myös kissan purkkiruokaa sekoittelin velliksi maidon kanssa ja pruuttailin mössöä pieniin hampaattomiin suihin. Erittäin rankkaa toimia siilien emona, mutta kun siilit saivat painoa ja vilkastuivat, oli olo kuin kuninkaalla! Uskomattoman hieno tunne, kun jokainen pieni rääpäle sinnikkäästi taisteli avullani elämästään, ja jokainen nestehukan partaalla ja nälkiintynyt eläin sai elämänvoimansa takaisin.  Erittäin vakava ongelma olivat kärpäsenmunat, joita jokaisessa siilissä oli runsaasti. Kuoriuduttuaan ne syövät siilin elävältä. Murheenkryynillämme toukat olivat jo korvakäytävässä asti tekemässä tuhojaan, jouduimme tiputtamaan korvaan Betadinea, joka varmasti sattui siiliin suuresti, mutta sen avulla toukat nousivat esille, ja saimme pelastettua siilin hengen. Kärpäsenmunien noukkiminen siileistä kesti useamman tunnin, ja voin todella sanoa, että se oli inhottavaa puuhaa! Kärpäset munivat yleensä heikkokuntoisiin ja kuolemankielissä oleviin siileihin, joten jo munien määrästä päättelin, että tilanne on erittäin vakava.

Tässä pienet vauvat ovat ensimmäisiä päiviä hoidossa. Eivätkö ole aika surkean ja avuttoman näköisiä? Siileillä oli kokoajan ruokaa tarjolla, mutta vaikka ne olivat siitä kiinnostuneita, ei niillä ollut vielä hampaita, joten itse syöminen ei onnistunut. Huomatkaa vauvojen silmät, terveellä siilillä silmät ovat ulkonevat, ja sisäänpäin painuneet silmät ovat merkki vakavasta nestehukasta. Meidän pienokaistemme tila oli tullessa jo niin vakava, että näytti kuin silmiä ei olisi ollut ollenkaan.

Tässä siilit jo paremmassa kunnossa. Huomatkaa silmien esiin työntyminen, se on merkki nestehukan korjaantumisesta.  Alemmassa kuvassa pikku siili "vaahdottaa" itseään. Se on siilien ominaispiirre, kun ne haistavat ja maistavat uuden hajun tai maun, ne pureskelevat sitä ja alkavat erittää vaahtoa, jonka levittävät itseensä. Syytä siilien käytökselle ei ole löydetty, mutta arvellaan, että se yrittää vaahdottamalla sulautua elinympäristönsä hajuihin, jotta saalistajat eivät sitä löytäisi.

Tässä siilit ovat päässeet jo hieman ulkoilemaan, keltainen mössö jota toinen nuoleskelee on kananmunan keltuaista, ja kunpa vain muistaisin mikä tuo pallero on toisen suussa... :D

Tällä hetkellä siilit ovat melko hyvässä kunnossa, jotta ne voisi päästää hyvillä mielin talvihorrokseen, on niiden painettava mielellään yli 800g. Tilanne on tällä hetkellä se, että suurin siileistä on jo maagisen rajan tuolla puolen, seuraava painaa noin 650g, mutta meidän murheenkryynimme, jolla sii oli tämä kärpäsentoukka ongelma painaa hätinä 500g. Kovasti lisäilen rypsiöljyä ruokaan, jotta jokaisen paino nousisi, jos muu ei auta, on pienin siili otettava pian ulkohäkistä sisälle kasvamaan ja keräämään painoa. Tällä hetkellä minulla ei ole uusia kuvia siileistä, koska ne heräävät siinä 22.30 illalla jolloin olen jo kameran kädestäni heittänyt ;). Yritän kyllä saada kuvaa näistä puhisevista palloista ennen kuin painavat horrokseen.