Syysperjantain pyörteissä

Syksyisin iskee aina joku ihme uudistumisen vimma päälle, ja tekisi mieli aloittaa kaikenlaisia uusia projekteja, harrastuksia ja heittää kaikki vanha romukoppaan. Kun aika ei muutenkaan riitä, niin ajattelin ottaa ristikseni vielä blogin kirjoittamisen, edellistä blogia olen kirjoittanut joskus parikymppisenä, eli siitä rupeaa olemaan jo aikaa lähemmäs 10 vuotta. Kymmenessä vuodessa on muuttunut yllättävän paljon, mutta paljon on asioita pysynyt samana. Rakkauteni vaatteisiin, eläimiin, yliluonnollisiin ilmiöihin, luonnonhenkiin, luontoon ja punaisiin hiuksiin on säilynyt, mutta ihmisenä olen varmaan erilainen kuin silloin. Olen edelleen temperamenttinen räjähtelijä, heikompien puolustaja ja hypomaanikko, mutta olen huomattavasti pehmeämpi, rauhallisempi ja avarakatseisempi kuin aikoinaan. Ajattelen positiivisemmin, elän hetkessä, ja täytän elämääni kauniilla asioilla, ennen olin masentuneisuuteen taipuvainen, liikaa menneisiin takertuva ja jopa ärsyttävän itsepäinen.

En oikeastaan tiedä, mihin suuntaan blogini kallistuu, ajattelin kirjoittaa asioista jotka minua kiinnostavat eniten. Ja koska kiinnostuksen kohtaita on paljon, voi olla, että blogini ei ole suunnattu varsinaisesti kenellekään. Ei tyylifriikeille, ei new age-hörhöille, ei yrttikasvattajille, ei eläinrakkaille, ei mustasta pitäville, vaan kaikille yhteisesti. Itseäni kiinnostaa luonnonmukaisuus ja sitä kautta kasvit ja yrtit lääke- sekä kauneuskäytössä, goottimainen pukeutuminen, luonnonhenkien läsnäolo, vanhat hirsitalot, sisustaminen, kirpputorit, eläimet ja uusia innostuksen kohteita putkahtelee säännöllisin väliajoin, jotkut niistä sammuvat nopeasti, jotkut taas pääsevät suosikki-listalleni pidemmäksi aikaa.

Pistelen tänne valokuviakin iloksenne/suruksenne, ja täsmennän sitä ennen muutaman seikan. Kuvaan ihan tavallisella digikameralla, en osaa muokata kuviani juurikaan muuten kuin muutelemalla valotuksia, ja joka kerta kun pläjäytän pärstäni kuvan esille voitte olla varmoja, että olen valottanut sitä liikaa, koska olen vanha akka, juon liikaa, poltan liikaa ja jopa nauran liikaa, joka näkyy naamassa jo liiankin hyvin. Joten jos siitä asiasta on sanomista, niin odottakaa omia ryppyjänne, ja vaahdotkaa vasta sitten.

Joten ei mikään niin häävin näköinen kirjoittaja täällä. Jostain syystä naamani näyttää aina omituiselle, kun se on valokuvissa. Peilistä katsoessa se on ihan ok, mutta valokuvat näyttävät vissiin koko totuuden. No, eipä tuosta pärstästä sitten sen enempää, jokainen tehkööt oman johtopäätöksensä ja muodostakoon oman mielipiteensä.

Tällä hetkellä olen ihan innostunut koittamaan kynttilöiden ja saippuan valmistusta. Koska asumme vanhassa hirsitalossa, eikä meillä ole sähköhellaa (suuri ihmetyksen aihe monelle) puuhella on talvisin päällä aamusta iltaan asti, ja massojen sulatteleminen onnistuisi siis heti kun inspiraatio iskee. Olen niin fiiliksen mukaan toimija, että kun innostus iskee, on kaiken oltava valmiina heti, jotta pääsen samantien hyödyntämään alkuenergiani. Siksi ajattelin myös aluksi käyttää valmismassaa, joka tarvii vain sulattaa, lisätä yrtit, tuoksut ja muut herkut sekaan, ja tadaa, saippua onkin valmis jähmetettäväksi. Katsotaan kuinka innostus etenee, syksy kylmenee kovaa vauhtia, ja kohta on aika alkaa kantaa puita sisään.

Mutta nyt on ensimmäinen postaus loppusuorillaan, ja täten julistan blogini ensimmäisen postauksen valmiiksi julkaisuun! Jei!