sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Viikonlopun remonttipuuhia

Lauantaina oli kauan odottamani remppa-bileet, jotka onnistuivat yli odotusten. Ihanat ja kätevät ihmiset kokoontuivat kotiimme, ja alkoi tapahtumaan. Olemme olleet ilman olohuonetta jo yli vuoden, välillä jopa ilman olohuoneen lattiaa. ja puikkelehtineet rakennuslevyjen päältä. Rempan keskellä asuminen ei ole mitään herkkua, mutta kaikkeen tottuu. Tässä kuvaa lopputuloksesta, sisutus on toki vielä kesken, mutta kaikki aikanaan :)



Ihanaa, kun remontti alkaa olla loppusuoralla, ja saa kaikki huoneet asumiskäyttöön! Mitäs mieltä te, rakkaat lukijani, olette lopputuloksesta?

maanantai 24. lokakuuta 2011

Nokkoskeijun kertomuksia

Jokainen varmaan tietää mikä on nokkonen, sen verran pisteliäästi se suhtautuu uusiin tuttavuuksiin. Koitapa kätellä sitä, et todellakaan saa siltä ystävällismielistä tervehdystä, vaan polttavan ja kirvelevän sylkäisyn kämmeneesi. Vaikka nokkonen on luonteeltaan äksy ja luotaantyöntävä, jopa pelottavan kunnioitusta herättävä, on sen sydän puhdasta kultaa. Jos uskallat katkerasta ensitapaamisesta huolimatta tutustua paremmin tähän kiukuttelevaan kasviin, huomaat saavasi vastineeksi paljon enemmän kuin ehkä uskalsit odottaakaan. Nokkonen tarjoaa sinulle erittäin terveellisen päivällisen, rutkasti vitamiineja ja lääkinnällisiä ominaisuuksia. Nokkonen sisältää paljon rautaa, c-vitamiinia, kalsiumia ja proteiinia, joten voit huoletta paistella nokkoslättyjä ja nautiskella ne hyvillä mielin, jopa terveellinen voi olla varsinaista herkkua. Lääkinnällisesti nokkonen on myös oikea ihmeiden ihme. Se auttaa anemiaan sekä eturauhasen liikakasvuun, lisää virtsaneritystä, lievittää astmaa, laskee verenpainetta sekä verensokeria, auttaa allergioissa, edistää suoliston toimintaa sekä pintaverenkiertoa, poistaa elimistöstä raskasmetalleja sekä puhdistaa verta. Nokkonen hoitaa myös tulehtuneita haavoja.


Rohtona käytetään kukintansa aloittaneita versoja, lehtiä, siemeniä ja juurta. Vanhemmasta nokkosesta käytetään vain lehdet. Nokkosen voi kuivattaa tai pakastaa ryöppäyksen jälkeen, jolloin tämän kasvin ominaisuuksista voi nauttia läpi vuoden. (Ryöppäys poistaa poltinkarvojen poltteen.) Kuivaus on helppoa, kuivatat nokkosen pimeässä huoneenlämmössä joko kimppuina roikottamalla kaatosta tai väljästi aseteltuna laatikossa tai korissa.

Nokkosta voi siis käyttää ainakin näihin sairauksiin ja vammoihin: kihti, turvotus, iskias, reumataudit, diabetes (ei päivittäiseen käyttöön verensokerin liiallisen alenemisen vuoksi), verenvuodot, yskä, keuhkoputkentulehdus, astma, allergia, anemia, ripuli, peräpukamat, ummetus, vatsavaivat, virtsatietulehdus,  mustelmat, hilse, ihottumat, ihovauriot, ihotulehdukset...  Iholle voit tehdä nokkosesta hauteen, kun taas sisäisesti voit nauttia nokkosta kuivattuna vaikka teen, puuron tms. joukossa. Hiuksia voit hoitaa nokkosvedellä huuhtelemalla, samalla saa päänahkakin hyvää hoitoa. Myös sisäisesti nautittuna nokkonen vahvistaa hiuksia sekä kynsiä.

Nokkosta ei kannata kerätä liian reheviltä paikoilta, esim. kotieläinten lantalan vierestä, koska se kerää itseensä nitraattia.


Meidän pihallamme nokkosia kasvaa yli tarpeen :) Ja nokkosemme ovat kiukkuisimpia nokkosia, jotka olen koskaan tavannut, polte kestää päiviä ja aikuisellakin meinaa melkein itku tirahtaa silmänurkasta polttiaisen päästyä yllättämään. Mutta ehkäpä niiden kantama salaisuus on niin suuri, jotteivat ne halua hevin sitä luovuttaa?

torstai 20. lokakuuta 2011

Pikkuriikkisiä puutarhaunelmia

Erään lukijani vinkistä on ulkoasun päivitys alkanut. Koska olen ihan kämmi tietokoneiden kanssa, luulen, että muutokset tippuvat pikkuhiljaa. Toivottavasti uusi vaaleanpunainen ilme ei tipauta kyydistä synkempiä lukijoita, täällä koneen toisella puolellakin kun istutaan mustissa vaatteissa :) Palautetta uudesta värimaailmasta saa antaa, samoin kuin vinkkejä muutenkin ulkoasuun ja sisältöön liittyen, otan kaiken ilolla vastaan.

Kartanonrouva Elisen innoittamana olen tutkaillut kuvia pienistä keijupuutarhoista. Kevät, tule jo! Mitä mieltä näistä ihanuuksista? Itse olen jo kovasti miettinyt tulevaa miniatyyripuutarhaani, ja onhan tässä koko talvi aikaa punoa suunnitelmia.

                                       Kuva osoitteesta: http://miniaturegardenshoppe.com/

                                                        Kuva: http://www.flickr.com/

                                                            Kuva: gardenstew.com

Itse asiassa olen jo miettinyt asiaa niin pitkälle, että laatikkoon tehty keijupuutarha olisi varmaan ihana lahjaidea. Miltä tuntuisi saada lahjaksi oma pieni keijupuutarha pihaa tai parveketta koristamaan?

tiistai 18. lokakuuta 2011

Keijumaan saippuakuplakekkerit ja arvonta

Olen aivan innostunut saippuan valmistuksesta, kilon paketti valmismassaa on kohta kulutettu, ja lisää laitettu tilaukseen. Oikeastaan en tällä hetkellä muuta ajattelekaan, kuin saippuaa ja mitä kaikkea ihanaa voisin seuraavaksi kokeilla. Olen ihan hurmaantunut ihaniin tuoksuihin ja väreihin, mielikuvitukseni laukkaa jatkuvasti saippuamaailmaan. Tässäpä muutamia tuotoksiani, olkaa hyvä! :)





Koska haluan jakaa muillekin näitä ihanuuksia, niin pistän arvonnan pystyyn :) Kerro minulle, mitä kaipaat blogiini lisää niin olet mukana arvonnassa. Arvon kaikkien vastaajien kesken yhden kuvan saippuoista, ja lähetän sen kauniisti pakattuna. Jos nyt on jo mielessä joku tietty saippua, jonka haluaisit kotiasi koristamaan, niin kerro sekin kommenttiin :)  Onnea!! Ja vielä lisäys, laitetaan arvonta päättyväksi 31.10, eli siihen asti on aikaa vastailla :)

lauantai 15. lokakuuta 2011

Saippuakeijujen ruusutyynyt

Sain vihdoin Pienestä Tuoksukaupasta odottamani paketin, joka sisälsi saippuan valmistuksen tykötarpeita. Valmista saippuamassaa oli kilon verran, se tarvitsee siis vain sulattaa ja heittää tuoksut, värit ja muut haluamansa asiat sekaan. Sen jälkeen kaato muotteihin ja kohta uniikki pala saippuaa on valmis. Saippuamassan voi myös valmistaa alusta asti itse, mutta ajattelin aloitella helpomman kaavan kautta, ja siksi päädyin sulatettavaan massaan.


Ihania pieniä purkkeja ja purnukoita! Tilasin punaista ja laventelin väristä saippuaväriä, erilaisia tuoksuja lisättäväksi saippuaan ja kirsikansiemenöljyä hoitavaksi ainesosaksi. Saippuamassa itsessään on jo hyvin pehmeän ja öljyisen tuntuista, ei lainkaan samanlaista kuin kaupasta saatavat saippuat. Lisäilen tuotoksiani nähtäväksi, jahka löydän hauskoja muotteja, joihin voin saippuat tehdä. Jos joku kiinnostui Pienen Tuoksukaupan tarjonnasta, niin nettikauppaan voi tutustua TÄÄLTÄ


Ja pientä sisustuskuumettakin on ilmassa. Olen kyllästynyt totaalisesti puolivalmiiseen kotiimme, ja äsken pakotin mieheni lähtemään hakemaan saranoita, jotta saan keittiöömme kaapinovet kiinni. Olisi listoja, lattian maalausta, tapetointia... Niin vähän mutta silti niin paljon. Tilasin Jotexilta ihanat ruusu-tyynynpäälliset ja verhoja. Jostain syystä sydämeni sytytti mustat pitsiverhot, vaikka en millään keksi mihin ne täällä sopisivat. No, jos ne eivät löydä paikkaansa meiltä, niin varmaan jonkun muun keijulaan ne sopivat täydellisesti.

Hauskaa lauantaita lukijoille!

torstai 13. lokakuuta 2011

Syksy saapui keijuparatiisiin

Huhhuh, pari päivää on ollut aikamoista mielen myllerystä suuntaan jos toiseenkin. Välillä olen ollut hirveän iloinen, että olen saanut aikaan kahvipöytäkeskusteluja ja että asioista puhutaan niiden oikealla nimellä, välillä taas olen toivonut, että olisin jättänyt koko postauksen kirjoittamatta. Ennen tätä kouluiusaamisestani tiesi vain kourallinen ihmisiä, nyt kipeimmät asiani ovat jo melkein 10 000 ihmisen tiedossa. Se on aika pelottavaa.


Pari päivää sitten terassimme riisuttiin kesäleningistään, ja se sai päälleen syksyiset tamineet. En ole halunnut uskoa syksyn vielä tulleen, mutta yöhalla on jo vienyt muutaman kesäkukan, joten pakko palata todellisuuteen ja alkaa valmistautumaan talveen. Muutama uskollinen kukkija vielä sinnittelee jäätävässä viimassa, vaikka merkkejä väsymisestä on jo huomattavissa.


Onneksi talven aikana on aikaa suunnitella kaikessa rauhassa ensi kevään kukkaloistoa, koittaa kuinka se saippuan valmistus onnistuu ja vain nauttia elävän tulen pehmeästä lämmöstä. Odotan jo innolla tulevia joulukuun iltoja, kun käärin lapsilleni lahjoja pakettiin keittiön lattialla, ja teippejä löytyy tuolien istuimista vielä maaliskuussakin. Koska tärkeintä on tietenkin pakettien määrä, paketoin huolellisesti erikseen jokaisen sukkaparin ja suklaalevyn, enkä kuvittelekaan helpottavani työn määrää pakkaamalla kaikkea samaan pakettiin. Hauskaa ja inspiroivaa syksyä jokaiselle!

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Hämmenystä ja voitonriemua

Tämä päivä alkoi niinkuin ennenkin, keitin aamukahvit, kävin suihkussa, tein ruokaa... Mutta nyt se on muuttunut.

Koulukiusaamista käsittelevä kirjoitukseni on tällä hetkellä ladattu yli 7000 kertaa, siitä kiittäminen erästä iltapäivä-lehteä, joka julkaisi blogini linkin. Mutta mikä VIELÄKIN hienompaa, on se, että niin moni kiusauksen kohteeksi joutunut on kertonut omista kokemuksistaan, jakanut yhden elämänsä kipeimmistä asioista muille saman kokeneille! Olen vuodattanut täällä ruudun toisella puolella tuhansittain kyyneleitä kertomusten vuoksi, olen ollut vihainen, surullinen ja järkyttynyt, mutta samalla tuntenut iloa siitä, että nämä asiat saavat ansaitsemansa julkisuuden. Nämä kertomukset luettuaan ei kukaan, EI KUKAAN, voi lakaista tätä asiaa pöydän alle. Kukaan ei voi näitä kertomuksia luettuaan sulkea silmiään siltä tosi asialta, että koulukiusaaminen vaikuttaa kiusatun koko loppuelämään ja että siihen on tultava loppu!

Olen erittäin kiitollinen kaikille niille, jotka kirjoittivat kokemuksensa muiden luettavaksi. Minä tiedän, kuinka vaikeaa näistä asioista on puhua,  ja kuinka häpeälliseltä se tuntuu.

Yksi ihminen ei voi muuttaa maailmaa, mutta me kaikki yhdessä sen voimme tehdä!  Jos yksikin näistä kertomuksista pelastaa yhdenkin lapsen kiusaamiselta, olemme onnistuneet.


<3 Jendina

Kukkaloistoa ja lautasia

Jostain kumman syystä olen onnistunut keräämään mittavan kokoelman vanhoja kahvikupin aluslautasia, eli tasseja. Niitä on kokoelmissani lähemmäs 80 kpl. Yhdistävä tekijä tasseille on kukkakuvioinnit, alussa ostelin vain Arabiaa, mutta olen siirtynyt myös muihin kukkatasseihin. Hyllyni notkuvat siis vanhoja tasseja, ja suunnitelmissa olisikin ripustaa osa kokoelmaa seinälle. Melkein jokaisen kirpputorikäynnin yhteydessä mukaani kotiin matkaa kaunis lautanen, mieheni jo pyörittelee silmiään tassiröykkiöillemme, mutta ei ole vielä "vahingossa" tipauttanut vuorta alas :) Himoni on laajentunut, ja nykyään hyllymme täyttyvät myös kukkakuvioisista kahvikupeista, ruokalautasista, tarjoiluastioista, keittolautasista....




Jostain syystä muutenkin huomaan kukkien olevan elämässäni aikalailla kärkilistoilla joka suunnasta katsottuna. Kaunis kukkakuosi vetää minua yhtä vastustamattomasti puoleensa kuin sokeri ampiaisia. Pikainen kiertely kodissani osoitti seuraavaa:





Itse asiassa asiaa mietittyäni olen hieman yllättynyt, etten ole lähtenyt opiskelemaan alaa, joka liittyy jollain tavoin kukkiin. Jossain vaiheessa olen kyllä mietiskellyt floristin opintoja, mutta hylännyt ajatuksen huonon työtilanteen vuoksi. Ehkäpä kuitenkin jossain vaiheessa innostukseni kukkiin ja kukkaiskeijuihin avaa minulle oven jonnekin, missä saan nauttia kauniiden kukkien loisteesta aamusta iltaan. Sitä odotellessa....

maanantai 10. lokakuuta 2011

Takassamme asuu Pempo!!

Kaakelitakkamme takana asuu Pempo. Pempo on kuulemma pieni poika, joka yöllä ryskää takan takana olevassa reiässä niin, että 2,5-vuotiasta tytärtä välillä hirvittää. Pempo myös piilottelee Sannin tutteja, leluja ja muita tärkeitä tavaroita, joskus hän myös omavaltaisesti omii Sannin tuolin. Pempo ei kuitenkaan ole mikään ilkimys, koska välillä hän leikkii Sannin kanssa pitkiä aikoja hyvässä hengessä. Pempon kodin on rakentanut lähes 100-vuotta sitten talon silloinen isäntä, joka hankki talon piirustukset Amerikasta, ja muurasi työkseen takkoja. Isännän kuoleman jälkeen talon omistus siirtyi hänen tyttärelleen Annille, joka asui talossa kuolemaansa asti. Annin suurin murheenpaikka oli se, ettei hän koskaan saanut omia lapsia. Hän oli kerran raskaana, mutta menetti lapsensa, ja tämä oli Annille kova isku. Myös hänen miehensä kuoli melko nuorena, ja Anni asui yksin vuosikymmeniä.


Ylemmässä kuvassa siis Pempon koti. Kuva on otettu ennen kuin asunto on kokonaan tyhjätty, joten myös jotain Annin entisiä tavaroita on eksynyt kuvaan.  Takka on erittäin kaunis ja yksityiskohdat on maalattu käsin. Ennen kaikki tehtiin huolellisesti, ja tämänkin takan tekemiseen on kulutettu monta työpäivää. Takan huolelliset maalaukset kertovat siitä, että asialla on todellakin ollut kädenjälkeään arvostava ammattilainen.


Tässä siis meidän kaunis ja hurmaava kotimme. Kuten jo ennemmin sanoin, on talo rakennettu amerikkalaisilla piirustuksilla, ja on täynnä kauniita käsintehtyjä yksityiskohtia. Koristelistatkin ovat huolellista käsityötä, ja voin vain kuvitella kuinka kauan niiden valmistus on kestänyt sata vuotta sitten, kun ei ole ollut koneita, vaan kaikki on tehty käsin. Talomme on tällä hetkellä ulkokuoreltaan Museoviraston suojeluksessa, mikä tarkoittaa sitä, että emme saa muuttaa talon alkuperäistä ulkonäköä, vaan julkisivun on pysyttävä ennallaan remonteista huolimatta.

Talossa ei ole Pempon lisäksi tehty havaintoja muista asukkaista. Talossa on kyllä äärettömän rauhoittava ja tyytyväinen tunnelma, uskon, että Anni on erittäin tyytyväinen kuullessaan pienten lasten naurua ja jalkojen töminää kodissaan, johon hänkin olisi halunnut lapsia. Ehkä Pempo on Annin menetetty vauva? Kuka tietää.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Tulppaanikeijujen sipulinkääntäjäiset

Tulppaanin sipuli-pussien ympäröimänä kävin etsimässä netistä tietoa tulppaanien kasvuvaatimuksista ja muista mielenkiintoisista asioista. Törmäsin erittän jännittävään tietoon, joka minun mielestäni taas todistaa keijujen olemassa olon :) Sivuilla kerrottiin, että jos tulppaanin sipuli joutuu vahingossa väärinpäin istutuskuoppaan, niin se kääntyy kyllä itsestään ajan myötä oikein päin. Itsestään? Eihän sipuli voi millään kääntyä itsestään oikeinpäin! Sehän on vain... no, sipuli. Uskon siis vakaasti, että keijuilla on aikamoinen työ saada sipulit käännettyä oikein päin, jotta kevään kukkaloisto on turvattu. Yritin parhaani mukaan pitäytyä vain vaaleanpunaisissa kukissa, mutta jostain syystä käteeni tarttui myös pussi, jossa loistaa kaikki sateenkaaren värit. Ostin myös vähän erikoisemman pussin, kokeeksi.


Saa nähdä, kuinka Elegantti Leidi suostuu meidän kotipihassamme näyttäytymään, kun nyt vain ensin keksisin mihin hänet voisin majoittaa.


Helmililjan sipulit ovat pieniä, ja resuisesta ulkonäöstään huolimatta on uskomatonta, että keväällä tuo pieni sipuli kasvattaa sisästään pienen ja suloisen kukan kertomaan talven loppumisesta ja kevään alkamisesta. Ulkonäkö ei siis todellakaan kerro, millainen suloinen ihme jonkun sisälle kätkeytyy.



Tuoksuherne tekee vielä vaaleanpunaisia hentoja kukkasiaan. Jostain syystä rakastan tuoksuherneen kukkia. Ne ovat äärettömän herkkiä, ja tuoksuvat ihanalta. Ensi kesänä aion kasvattaa näitä vaaleanpunaisia ihanuuksia tuhansittain, tai ainakin monta :)


Kotiimme muutti pari päivää sitten pieni keijukainen sulostuttamaan elämäämme. Siellä se kirpputorin hyllyllä huuteli perääni,enkä tietenkään voi vastustaa mitään, mikä liittyy keijuihin. Niinpä keiju pääsi uuteen kotiinsa, ja hyvin tyytyväiseltä se on näyttänyt.

Koulukiusaamisesta kertova postaukseni sai blogiini aikaiseksi aikamoisen vyöryn. Muutama ihana lukijani oli näyttänyt jakavan sen Facebookissa ystävilleen. Toivon kovasti, että edes yksi nykyinen tai entinen kiusaaja lukisi postauksen, ja ymmärtäisi, miten vakavilla asioilla kiusaamisessa leikitellään. Siinä kun leikitellään jonkun ihmisen koko loppuelämällä. Kiitos lukijoille, jotka pitivät kirjoitustani niin hyvänä, että halusivat tuoda sen esille ystävilleen ja tuttavilleen. Toivotaan, että kirjoitukseni sai edes jonkun ihmisen sydämessä jotain liikahtamaan.

Hauskaa ja rentouttavaa perjantaita!

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Painava sana koulukiusaamisesta

Itse koulukiusaamisen kohteeksi joutuneena, on mielipiteeni koulukiusaamiseen erittäin jyrkkä, enkä jaksa tuntea sääliä koulukiusaajien perheoloja, pahaa mieltä tai mitään muutakaan tekosyytä kohtaan, joiden varjolla nämä keskenkasvuiset ihmiset järjestelmällisesti pilaavat muiden elämää. Varsinkin herkät ja intuitiiviset lapset ovat vaarassa joutua koulumaailmassa silmittömän rääkkäyksen ja väkivallan kohteeksi, vain siksi, koska he ovat jollain lailla erilaisia kuin muut, ajattelevat syvällisemmin, ovat mukautuvaisia ja luonteeltaan pehmeitä.

On aivan älyttömän kummallista, ettei koulukiusaamista saada millään loppumaan. Kuuluuko tälläinen ilkeily ja erilaisuuden mollaaminen jollain lailla ihmisien vaistomaisiin taipumuksiin, jotka ovat kulkeneet mukanamme luolamiesten päivistä asti, vai voisiko jotain tekemistä olla sillä, että vanhemmilla ei ole enää aikaa eikä jaksamista opettaa lapselle asioita tunteista ja niiden käsittelystä. Heillä ei ole aikaa (halua) kasvattaa lapsiaan, eikä pitää näille kuria. Nykyajan vanhemmuuden käsikirjoissa toitotetaan, kuinka lasten kanssa pitäisi KESKUSTELLA asioista, kun nämä ovat tehneet jotain väärää. Anteeksi mitä? Jos yrität keskustella lapsen kanssa, se on sama kuin asettaisit hänet aikuisen asemaan. Lapselta ei voi vaatia keskustelutaitoa eikä ymmärrystä keskustelun sisältöön kuin aikaisintaan 9-vuotiaana. Lasta ei voi nostaa aikuisen tasolle keskustelemaan, vaan aikuisen on laskeuduttava lapsen tasolle, ja ymmärrettävä, että ainoa tapa vaikuttaa lapsen käytökseen on asettaa rajat ja säännöt, joita noudatetaan, ja jos ei noudateta, on odotettavissa rangaistus. Lapsen täytyy KOKEA tekojensa seuraukset epämiellyttävinä tai miellyttävinä riippuen asiasta, se, että lapsen kanssa vain keskustellaan siitä, että Elmerille tuli paha mieli, kun paukautit häntä vasaralla päähän ei luo aivoihin mitään mielleyhtymää siitä, että vasaralla toista lyöminen olisi negatiivinen juttu. Puheen solina katoaa lapsen ajatuksista yhtä nopeasti kuin herkullinen leivos vadilta, mutta rangaistus jää aivoihin tekemään töitään, ja seuraavalla kerralla kun mielii paukauttaa vasaralla toista päähän, on ajatuksena se, haluaako tosiaan viettää päivän yksin huoneessaan arestissa, ei se, tuleeko Elmerille paha mieli. Lapsi on itsekäs. Hän toimii oman etunsa mukaan. Jos oma etu on uhattuna, hän muuttaa käytöstään. Jos taas kaikesta selviää "puhumalla" hän ei näe oman etunsa vaarantuneen, ja jatkaa käytöstään. Puhuminen vs. aresti, kumman valitsisit miellyttävämmäksi jos olisit lapsi?

En tiedä miksi koen aina yhtä raivostuttavaksi sen, että aikuiset ihmiset eivät saa LAPSIA kuriin. Miten voi olla mahdollista, että 25kg painava lapsi pystyy terrorisoimaan muita ihmisiä vuosikaudet, eikä aikuiset ihmiset voi asialle juurikaan mitään? En ymmärrä. En millään. Se on lapsi, ei mikään peto toisesta maailmasta, vaan lapsi! Jos lapsella ei ole kunnioitusta auktoriteetteihin, niin silloin ne hänelle luodaan rajoilla ja säännöillä sekä sillä, että hänen pahoilla teoillaan on AINA negatiivinen seuraus. Joka ikinen kerta. Se, että nykyään koulukiusaajia säälitään ja heidän taustoiltaan etsitään aina jotain säälin aihetta (kotiolot, suuri muutos, kuolemantapaus) on hiljainen hyväksyntä kaiken jatkamiselle. Minulle on ihan sama, onko kiusaajalla joitain henkilökohtaisia ongelmia, koska ne eivät millään lailla OIKEUTA tuhoamaan toisen ihmisen elämää. Se, että kiusaajan kotona käytetään enemmän alkoholia kuin muissa kodeissa, ei ole riittävä tekosyy sille, että joku joutuu korjaamaan kiusaamisen tuottamia henkisiä ongelmia vielä 20 vuotta kiusaamisen jälkeen. Se, että kiusaajalla on paha mieli, ei ole kiusatun ongelma, eikä kiusatun tarvitse kantaa tämän terroristin taakkaa. Toki itse huomasin, että 80% kiusaajista eivät omaa mitään säälittävää taustaa, vaan ovat ihan normaalien ihmisten kasvattamia, ja normaaleissa kotioloissa varttuneita. Ehkä nämä kiusaajat ovat vielä jollain tasolla inhottavampia, koska heillä ainoa syy kiusata on se nautinto minkä he tuntevat, kun näkevät, että toisella on paha mieli.

Itseäni kiusattiin 6lk-9lk, eli melkein neljä vuotta. Aika kuulostaa hyvin lyhyeltä, mitä pahaa voi tapahtua vaivaisessa neljässä vuodessa? Voiko ihmiselle aiheuttaa mittavia vahinkoja muutaman vuoden kiusaamisella? Lasketaanpa. 12-vuotiaana siis alettiin. 12-vuotiaana mietin jo vakavasti itsemurhaa, 13-vuotiaana aloitin viiltelyn, 15-vuotiaana jouduin nuorisopsykiatriselle osastolle itsemurhayrityksen vuoksi. Diagnoosina vakava masennus ja sekamuotoinen ahdistuneisuushäiriö. 16-vuotiaana rakastuin narsistiin, ja tämä alistaminen ja minun hakkaamiseni oli taustani johtuen mielestäni ihan NORMAALIA! Olinhan jo vuosia kokenut muiden ihmisten osalta saman. 19-vuotiaana erosin miehestäni tämän meinattua hakata minut ja 1-vuotiaan lapsemme rautaputkella kuoliaaksi. Pari vuotta toivuin traumoistani. 23-vuotiaana sairastuin maniaan, sen jälkeen syvään masennukseen, ja kaupan päälle sain paniikkihäiriön. Omasin vakavia ongelmia myös päihteiden käytön kanssa. 25-vuotiaana tapasin nykyisen mieheni, ja alkoi hidas toipuminen. Paniikkikohtaukset loppuivat noin 26-vuotiaana. Maanantaina täytän 28-vuotta. Olen edelleen epävakaa ja masennun helposti, mutta nykyään masennustilani ovat paljon lievempiä ja kestävät lyhyemmän aikaa kuin ennen. Lasketaanpa siis. Neljän vuoden kiusaamisesta minulle aiheutui 15-vuotta kestänyt helvetti oman mielenterveyden kanssa. 15-vuotta!!! Se on enemmän kuin PUOLET elämästäni! Ja onko kaikki jäljet korjattu, sitä voin vaan arvailla. Minulla varmasti on jokin ALTTIUS olemassa näihin ongelmiin, mutta olisiko tältä helvetilliseltä kierteeltä vältytty, jos kiusaaminen ei olisi aktivoinut minussa tätä alttiutta jo 12-vuotiaana?

Mikä tuntuu erittäin pahalta, on se, että tälläkin hetkellä kun kirjoitan tätä, joutuvat sadat ellei tuhannet lapset henkisen ja fyysisen väkivallan kohteeksi koulussaan. Tämän kaiken annetaan tapahtua hiljaisuudessa, ja yhteiskunnan varoilla korjataan vauriot myöhemmin. Kaikki eivät selviä. Jotkut väsyvät. Ja ne jotka selviävät kantavat arpia mukanaan koko loppuelämänsä.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Keijunpesän sisustusta

Pitääpä nyt sitten taas syksyisen sisutusinnostuksen iskiessä kovaa vauhtia pistää vähän meidän keijukolomme kuvia. Meillä on remontti pahasti kesken, joten sisutuskin on aikalailla puutteellinen, varastossa odottaa monta huonekaluprojektia hiomista ja maalausta.  Tulevan olohuoneemme lattia odottaa pintaansa maalia, ja seinät tapettia. Keittiön kaapin ovet odottavat pääsyä paikoilleen, kylpyhuone huutaa uudistusta, listoja löytyy kaikkialta muualta, paitsi sieltä, missä niiden kuuluisi olla :) Taitaa olla tuttua monelle remppaajalle?






Sisustusmottoni on yksinkertainen, kunhan kotini muistuttaa mahdollisimman paljon kukkaiskeijujen kotia, niin olen tyytyväinen. Värit, materiaalit, esineet ja tekstiilit huokuvat kaikki lapsenomaista satumaailman tunnelmaa. Kun saavun kotiini, haluan hypätä keskelle satua, nähdä ympärilläni pehmeitä tyynyjä, kukkia, kynttilöitä, kristalleja ja hassuja yksityiskohtia. Tiedän, että joidenkin mielestä kotini voi olla naiviiuden huipentuma, mutta minusta on hauskaa elää omassa pienessä satumaailmassani, juoda hunajateetä vaaleanpunaisesta muffinsi-mukistani, ja sytyttää illalla tuli kaakeliuuniin. Puuhellalla on hauska kokeilla uusia reseptejä, ja melkein 100-vuotta vanhat puhalletut ikkunalasit tuovat välillä  auringon tulen tanssimaan seinille.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Haltijoiden lumoissa

Päivitysväli on venähtänyt anteeksiantamattoman pitkäksi, olen tehnyt pitkän putken töitä, ja energia on ollut aikalailla vähissä. Luin jo kauan sitten Toivekoti ja Puutarha lehdestä nukketaiteilija Tuija Leinosesta, joka valmistaa työkseen haltijaakansaa. Ihastuin jo silloin hänen haltijoihinsa, mutta jostain syystä eksyin hänen sivuilleen vasta nyt. Kerroin, että olen erityisen ihastunut hänen nukkuviin haltijoihinsa, ja että sisustukseni on sekoitus hempeitä pastellivärejä, ja hän kertoi minulle, että oli juuri saanut valmiiksi pastellisävyisiä  nukkuvia haltijoita, Unenomaisia, jotka on täytetty laventelinkukilla!! Kohtalon johdatusta vai sattumaa? Tässä joitain Tuijan haltijoita, eivätkö ole ihania?




Olen rakastunut! Jos jollain herää samanlaisia tunteita, niin Tuijaan saa yhteyden TÄÄLTÄ . Odotan jo ihan malttamattomana, että saan oman kotihaltijani nopeasti meille asumaan. Elämässä pitää olla aina satua ja ripaus keijupölyä, kuutamoöiden hohdetta ja kastehelmien raikasta tuoksua. Aamukahvin aikaan kanssasi voi samassa pöydässä istua iloisia pieniä vieraita, jotka saavat naurullaan sinutkin hyväntuuliseksi. Käy kutsumassa keijut aamupalalle, voit yllättyä iloisesti niiden tuomasta energiasta :)