Syksy saapui keijuparatiisiin

Huhhuh, pari päivää on ollut aikamoista mielen myllerystä suuntaan jos toiseenkin. Välillä olen ollut hirveän iloinen, että olen saanut aikaan kahvipöytäkeskusteluja ja että asioista puhutaan niiden oikealla nimellä, välillä taas olen toivonut, että olisin jättänyt koko postauksen kirjoittamatta. Ennen tätä kouluiusaamisestani tiesi vain kourallinen ihmisiä, nyt kipeimmät asiani ovat jo melkein 10 000 ihmisen tiedossa. Se on aika pelottavaa.

Pari päivää sitten terassimme riisuttiin kesäleningistään, ja se sai päälleen syksyiset tamineet. En ole halunnut uskoa syksyn vielä tulleen, mutta yöhalla on jo vienyt muutaman kesäkukan, joten pakko palata todellisuuteen ja alkaa valmistautumaan talveen. Muutama uskollinen kukkija vielä sinnittelee jäätävässä viimassa, vaikka merkkejä väsymisestä on jo huomattavissa.

Onneksi talven aikana on aikaa suunnitella kaikessa rauhassa ensi kevään kukkaloistoa, koittaa kuinka se saippuan valmistus onnistuu ja vain nauttia elävän tulen pehmeästä lämmöstä. Odotan jo innolla tulevia joulukuun iltoja, kun käärin lapsilleni lahjoja pakettiin keittiön lattialla, ja teippejä löytyy tuolien istuimista vielä maaliskuussakin. Koska tärkeintä on tietenkin pakettien määrä, paketoin huolellisesti erikseen jokaisen sukkaparin ja suklaalevyn, enkä kuvittelekaan helpottavani työn määrää pakkaamalla kaikkea samaan pakettiin. Hauskaa ja inspiroivaa syksyä jokaiselle!