Suolaa ihottumiin, akneen, atopiaan!

Hei vaan rakkaat! Pieni luova tauko hoidettu ;D Ei, vaan tekemistä on ollut ihan liikaa, ja en ole ehtinyt keskitymään juuri muuhun kuin töissäkäymiseen, kaverin polttarien suunnitteluun ja tietenkin piti järjestää kaiken pimeyden keskelle ihanat kynttiläkutsut. Ihania PartyLite-tuotteita saa tilata kotikutsuilta, ne maksavat kuin synti, mutta ovat hintansa arvoisia, tuoksuvat ihanalle, palavat kauan ja sammuttavat estetiikan janoa.

Uusin luonnonmukainen ihonhoitokokeiluni on niinkin arkinen asia kuin SUOLA! Suolaa haavoihin ei liene ollenkaan puppu-puhetta, nimittäin sellaisia ihmeitä on suola muutaman päivän aikana tehnyt. Kerroin edellisessä viestissäni ihottumastani; pari päivää suola-öljy sekoitusta kasvoille ja ihottuma on paljon parempi.  Mutta eniten olen hämmästynyt suolan vaikutuksesta lapseni atooppiseen ihoon. Hänen ihottumansa räjähti taas käsiin syksyn tullen, mikä ei tarkoita mitään pientä punoitusta, vaan sitä, että hänen joka tapeensa on rikki ja vertavuotava, tällä kertaa myös kaulan alus meni aivan rikki, ja eritti kudosnestettä. No, ihoa on hoidettu erilaisilla rasvoilla sekä kortisonilla, rasvat ovat ihan yhtä tyhjän kanssa, kortisoni auttaa sen aikaa kun sitä käytetään, erilaisia rasvalisiä lisätty ruokavalioon, ruoka-aineita karsittu, pyykinpesuaineita vaihdeltu.... Eilen aamulla siis levitin kaulan alle merisuola-öljy sekoitusta runsaasti, se kyllä kirveli lasta ihan kiitettävästi, mutta illalla ihottuma oli niin paljon parempi, että parin päivän kortisonikuurikaan ei ole koskaan auttanut niin tehokkaasti. Illalla uusin käsittelyn koko vartalolle, kirvely oli kova, mutta mikä ihana autuus koittikaan, EI YÖLLISTÄ RAAPIMISTA! Aion jatkaa kokeilua, nyt aamulla kaula oli parempi kuin viikkoihin. Taipeetkin olivat ilman raapimista yön aikana rupeutuneet, eivätkä vuotaneet verta ja muita nesteitä. Luin netistä myös keskusteluja suolan käytöstä aknen hoidossa, monet olivat saaneet apua siihenkin!

Suola ei kuivata ihoa niin kuin monesti luullaan, vaan saa ihon oman rasvantuotannon käynnistymään. Se on myös antiseptinen, eli bakteereja tappava ja varsinkin merisuola sisältää useita mineraaleja. Elimistöhän itsessään on myös melko suolainen, kyyneleet, hiki ja muut eritteet... Joten on tietenkin ihan todennäköistä, että iho hoituukin paremmin suolaisilla tuotteilla.

Suosittelen kokeilemaan!

Sisältää kirosanoja ja rumia ajatuksia

Luulin jo käsitelleeni koulukiusaamiseen liittyvät asiat, mutta näköjään jotain on jäänyt pinnan alle piiloon. Samoihin aikoihin kun kirjoitin koulukiusaamis-postauksen ja jouduin sen jälkimaininkeina keskustelemaan paljon koulukiusaamiseen liittyvistä asioista nousi naamaani ihottuma, joka näyttää vain leviävän ympäriinsä. Aluksi en yhdistänyt sitä koko juttuun, vaan mietin kuumeisesti muita mahdollisuuksia. Minä ajattelen, että ihon pinnalla näkyvä ihottuma on vain oire jostain syvemmästä ja sisäisestä epätasapainosta. No, tänään ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa runoja, joita olen kirjoittanut viimeksi vuosikausia sitten. Järkytyin. Yleensä runoni ovat keveitä ja puhtoisia, kuin pienet pumpulipallot, ja kertovat rakkaudesta, läheisyydestä ja kaipuusta. Tänään ne olivat täynnä kirosanoja, rumia asioita ja inhottavia yksityiskohtia. Ja kuinka ollakaan, ne liittyivät koulukiusaamiseen. Ihottumani syy siis selvitetty, nyt vain pitäisi purkaa nämä patoutuneet tunteet, vaikka sitten kirjoittamalla ne ulos.

------------------------------------------

 ”Jahas, ja otetaanpas parit.”

Parit! Etkö sinä helvetin kurppa näe,

ettei minua kukaan halua parikseen?

Mihin ihmeeseen olet tämän kolmenkymmenenvuoden urasi aikana

silmäsi kadottanut

perseeseenkö

etkö sinä huomaa

sokea vanha lehmä

miten minä jään aina yksin?

Minä istun täällä hiljaa

sydän revenneennä kahtia

siinä sinulle parit

jotka voit vaikka tukkia tyhjiin

silmien kuoppiisi

niihin ammottaviin tyhjiin luoliin

jotka eivät täytä tarkoitustaan.

 -----------------------------------------

Illalla se tulee ja paskoo pitkin lattioita.

Minä huokaisen hiljaa ja siivoan

olen tehnyt niin jo monta vuotta

eikö se nyt jo voisi loppua

mistä tätä oikein vieläkin riittää

Peittelen sen viereeni

pysy siinä, nukuhan nyt.

Enää ei tarvi pelätä,

enkä jaksaisi enää siivota tätä paskaa

Voitaisiinko jo lopettaa tämä

kun ei enää tarvi mennä kouluun. 

-----------------------------------------------

Joten tälläisillä mennään tänään.

Ajatuksia onnellisuudesta

Pakkanen on tänään nipistellyt nenänpäätä aina kun on ulos uskaltautunut. Olenkin viettänyt aikaani visusti sisätiloissa, ja pohtinut syntyjä syviä. Aamupäivällä jumituin tv:n eteen katselemaan dokumenttia onnellisuudesta. Eräs tutkija kiteytti onnellisuuden sosiaalisten suhteiden tyydyttävyyteen. Eli jos sinulla on hyvät sosiaaliset suhteet kanssaihmisiin, olet hänen mukaansa onnellinen. Itse en allekirjoita tätä. Onnellisuus ei ole asia, joka olisi riippuvainen muista ihmisistä, vaan jos olet täydellisen tasapainossa itsesi kanssa olisit onnellinen vaikka erakkona erämaassa, ypöyksin vailla ainuttakaan sosiaalista kontaktia. Ihmiset nojaavat muutenkin liikaa siihen käsitykseen, että muut tekevät heidät onnelliseksi. Mies, vaimo, lapset, ystävät... Jos luulet onnen löytyvän kanssaihmisistä olet väärillä jäljillä. Jos et ole onnellinen, on syytä katsoa pelkästään peiliin, ei esimerkiksi aviopuolisoon. Jokainen on itse vastuussa onnestaan, ja onni on aina jotain joka lähtee siitä, että olet itsesi kanssa rauhassa ja tasapainossa vaikka elämän aallokko heittelisi sinua kuinka kovasti rannalta toiselle. Tunnet itsesi, tiedostat puuteesi ja omaat halun korjata niitä. Tiedät vahvuutesi ja kehität niitä välittämättä muiden sanoista. Teet asioita, jotka kiinnostavat sinua ja jotka antavat sinulle tyydytystä. Osaat asettua toisen ihmisen asemaan, voit tuomita teot, mutta et koko ihmistä. Olet anteeksiantava (myös itsellesi), annat positiivisuuden kiertää. Osaat myös myöntää omat virheesi, ja pyytää anteeksi. Osaat jättää taaksesi ihmiset, jotka aiheuttavat sinulle mielipahaa. Osaat nauttia niistä pienistä ilon muruista joita elämä runsain mitoin tiellesi heittää. Uskallat sanoa oman mielipiteesi ja seisoa sanojesi takana. Osaat nauraa kyynelten läpi.

Onnellista alkuviikkoa lukijoilleni!

Maistuisiko kuppi kuumaa?

Leikitäänkö sellaista leikkiä, että olisi kesä, ja ulkona voisi järjestää ihanat teekutsut? Pöytä katettaisiin tietenkin kauniilla kukkakuvioisilla astioilla, ja herkulliset leivokset veisivät kielen mennessään. Ruusut tuoksuisivat huumaavasti ja jostain läheltä kuuluisi veden rauhoittava liplatus. Jokaisella olisi lakatut varpaankynnet ja hulmuavat helmat, aurinko paistaisi korkealta siniseltä taivaalta, eikä kenelläkään olisi mihinkään kiire. Leivokset katoaisivat hymyileviin suihin iltapäivän aikana, ja teekutsujen jälkeen olisi aika hypätä pyörän selkään ja polkea uimarannalle. Leikitäänkö?

Sateenkaarihuiveja ja siemeniä

Jokavuotinen marrasmasikseni on iskenyt taas kyntensä syvälle niskanahkaani ja olenkin kulkenut viikon verran zombina ympäriinsä. Väsymys on taas sitä luokkaa, että vuosittainen vitamiinikuuri taitaa olla taas paikallaan. Luulen, että kuulun johonkin ihmisjoukkoon, joka kuluttaa D-vitamiininsa samantien, ja kun aurinko lakkaa paistamasta, niin minun kehoni alkaa vaatimaan talviunta tai vähintäänkin horrosta. Jotain olen kuitenkin kaiken tämän kurjuuden ja synkkyyden keskellä saanut aikaankin, usko tai älä! :) Olen alkanut kutomaan pikkukakkosellemme kaulahuivia, ja oikeastaan jopa vähän innostunut kutomisesta. Koulussa käsityöinnostukseni tapettiin moneksi vuodeksi, opettajat kun eivät millään voineet käsittää sitä, että olen älyttömän hidas, koska tarkastelen työtäni kriittisin silmin jatkuvasti. Kun paineet opettajan suunnalta kasvoivat, kasvoivat myös virheet, ja ilo tekemiseen latistui virheiden myötä. Lanka josta huivia teen on myös ihanaa väriterapiaa tähän synkkyyteen, sateenkaari käsissäni!

Koska syksy on jatkunut näinkin pitkään, koin iloisen yllätyksen pihalla käyskennelläsi. Silkkikukka on ehtinyt kypsyttää osan siemenistään, ja näin ollen minulla on siemenet ensi vuoteen omasta takaa. Silkkikukka oli kesän suosikkikukkani, siemenet vain ympäriinsä, ja kukkia oli joka puolella ilman sen kummempaa esikasvatusta tai koulimista. Näppärää.

Keittiöön sain myös uutta ilmettä uusilla verhoilla, kiva pikku piristysruiske pimeyden keskelle. Koska ulkona on sellainen ihme nimeltään aurinko, ei kuva ole paras mahdollinen. Pöydässä kiekkaa menninkäislapseni, ainainen takkutukka touhuaja.

Sain myös vaatevärjäysprojektini läpikäytyä, siitä juttua myöhemmin :) Joten oikeastaan olen saanut paljonkin aikaan, joten taitaapa kaamossynkkyyteni olla vain tekosyy käpertyä sohvalle takkatulen ääreen...

Keltaisia keiju-unelmia, suloista sekamelskaa

Ensinnäkin naamiointini on onnistunut, ja keltainen tuoli on tällä hetkellä lempiasiani koko sisustuksessa. Seurakseen se sai tietenkin helluisistakin helluisimmat bambityynyt, eihän siihen mikään muu olisi sopinutkaan.

Koska meillä vallitsee lapsista johtuen aina erittäin hassunhauska sekamelska ajattelin valottaa teille myös elämäni tätä puolta. Kun kävelet sisään lapsiperheeseen, ja törmäät siistiin asuntoon, voit olla varma, että avatessasi jonkun kaapin oven syliisi tipahtaa koko lelukavalkadi nukkeineen ja autoineen. Vaivihkaa sängyn alle kurkkiessasi löydät iloisen kirjavan kasan legoja, kinderyllätyksiä ja jo aikuisiksi kasvaneita villakoiria. Tarkasti silmäillessäsi huomaat myös tahmatassujen jättämät puumerkit jääkaapin ovessa, sekä muutaman mansikkahilloläiskän olohuoneen tapetissa. Pikainen kuvauskierros meiltä paljasti seuraavaa:

Pikku-prinsessan tehtävät jääneet tekemättä.

Tässäkö se kadonnut lapanen onkin koko ajan ollut?

Rami-koira on unohdettu...

Tänään ostosreissun jälkeen keittiön pöydälleni oli ilmestynyt perheen uusin tulokas, erittäin kaunis ja suloinen keijutyttö. Siinä se kainosti katseli ympärilleen, kuin ihmetellen minne se oli tupsahtanut. Eikö se olekin suloinen? Keijukatraani soisin lisääntyvän aina näin yllättävästi, mikä sen ihanampi kotiin saapuminen, kuin löytää keijukainen kodistaan?

 

Hauskaa viikonloppua lukijoilleni!

Suomi, miksi kohtelet lapsiasi eriarvoisesti?

Seuraava kirjoitukseni leimaa minut varmasti rasistiksi niiden mielestä, jotka eivät osaa kunnolla ymmärtää lukemaansa. Otan sen riskin, koska fiksut ihmiset kuitenkin ymmärtävät mitä kirjoituksellani ajan takaa, ja uskon, että suurin osa lukijoistani kuuluu siihen kategoriaan. Haluan siis painottaa sitä, että kirjoitukseni kritiikki suuntautuu Suomen päättäjiin, ei maahanmuuttajiin. Minä pidän kaikkia ihmisiä samanarvoisina, siksi myös toivoisin, että kaikkia kohdeltaisiin niin.

Olen jo vuosikausia ihmetellyt ja kummasttelut Suomen valtion tapaa "suosia" maahanmuuttajia. Heille järjestyy tuota pikaa asunto, huonekalut, auto ja tietenkin mukava summa rahaa kuukausittain pankkitilille. Kun he ovat vailla jotain, se heille järjestyy, jotta heillä olisi hyvät edellytykset uuteen elämäänsä vieraassa maassa. Tämän kaiken eteen heiltä ei vaadita mitään. Toisin on suomalaisen yh-äidin laita. Hän raataa niska limassa pienellä palkalla saadakseen lapsilleen ruuan pöytään, tekee suorastaan ihmetekoon verrattavia asioita rahojensa kanssa, jotta ne riittävät joka kuukausi perustarpeisiin. Kun tämä äiti marraskuussa huokaisten katsoo nukkuvien lastensa unenpunaisia poskia, ja kävelee seuraavana päivänä sosiaalitoimistoon pyytääkseen apua joulun järjestämiseen lapsilleen, ja apu häneltä evätään, voitte uskoa miten hänen uskonsa järjestelmään on tipotiessään. Hän palaa kotiin, ja raskain mielin näpyttelee pomolleen tekstiviestin, jossa lupaa tehdä jokaisen viikonlopun, tuurata jokaisen sairasloman, ja olevansa vapaa-ehtoinen ylitöihin kuukauden ajan. Hän on jo valmiiksi väsynyt, mutta lastensa eteen hän voi kärsiä vielä vähän.

En tokikaan ole vihainen maahanmuuttajille, eipä se heidän vikansa ole, että järjestelmä kusee.  En ole vihainen siitäkään, että jotkut heistä käyttävät tätä järjestelmää häikäilemättä hyväkseen saadaakseen siitä kaiken mahdollisen hyödyn irti. Ihminen ajaa omaa etuaan, jos kaikki tuodaan tarjottimella eteen, niin harva siitä kieltäytyy, minä en ainakaan kieltäytyisi. Jos joku antaisi useimmiten kun pyydän jotain, niin tokihan pyytäisin aina lisää. Kukapa meistä ei.

Mielestäni ei olisi väärin vaatia maahanmuuttajia tekemään jotain sen eteen, jotta he saisivat kaikki edut. Suomen kielen kurssi olisi ainakin oltava pakollinen, koska ilman suomen kielen osaamista on hankala lähteä hakemaan töitä tai opiskelupaikkaa. Samoin ehkä myös suomalaisen kulttuurin kurssi voisi olla paikallaan, jotta sopeutuminen olisi kaikkien kannalta helpompaa. Kurssien jälkeen he olisivat sitten saman työvoimatoimiston väkeä kuin muutkin suomalaiset työttömät, samoilla etuuksilla ja samoilla lähtökohdilla. Samat työvoimapoliittiset kurssit, samat työnohjaukset, samat karenssit. En usko, että nykyään enää jätetään ulkomaalaisia palkkaamatta vain heidän erimaalaisuutensa tähden. Tärkeämpää kuin syntyperä työantajalle, joka ajattelee yrityksensä tulevaisuutta, on työntekijän asenne, motivaatio sekä osaaminen. Ei se, missä maassa hän on sattunut syntymään.

Samoin myös jokaiselle ihmiselle olisi taattava apua silloin kun sitä tarvitsee. Kun ihmisellä on hätä, pitäisi sosiaalityöntekijän nostaa katse "normeistaan" ja myöntää harkinnanvaraista tukea, kun tilanne sitä lyhytaikaisesti vaatii. Niin maahanmuuttajille kuin myös supisuomalaisille. Kun jokainen asukas saa samanarvoisen kohtelun, kun jokaista autetaan sen verran kuin inhimillisyys vaatii, voivat kaikki olla tyytyväisiä ja onnelllisia ilman ylimääräistä huolta ja murhetta päivittäisistä raha-asioista. Ainakin jouluna.

Jos joskus maalaat rottinkituolin....

A) Mieti uudestaan, jos vaikka haluaisitkin maalata jotain muuta. Rottinkituolissa on paljon koloja, syvennyksiä ja ulottuvuuksia, joihin et voi kuvitellakaan pääseväsi kunnolla pensselillä.

B) Osta maalia tarpeeksi. Kauppiaan myymä parin desin pönttö (jonka hän vakuutti riittävän, epäuskostani huolimatta) ei riittänyt kuin ruhtinaallisesti ohennettuna, ja vain kertaan. Rottinkituoli pitää näköjään maalata pariin otteeseen, koska osa niistä himputin koloista maalautuu hyvin ja osa hyvin huonosti, joten tuoli näyttää kertalaakin jälkeen melkoiselta läikkäkasalta. Ja jos on omaa yhtään samanlaisen luonteen kuin minulla, niin maalin loppumisesta johtuen odotamme toista kertaa hyvin hyvin pitkään. Siihen asti yritämme elää siis suunnitelmaa:

C) Toivottavasti olet hyvä naamioimaan, koska läikikäs tuoli vaatii kumppanikseen naamioinnin mestarin. Toisaalta taas ainakin äitisi mielestä on varmaankin hyvin hellyttäävää nähdä tuotoksesi, se kun tuo mieleen päiväkotiajat ja tekemäsi askartelut.

Onneksi maalaaminen sentään lievitti värinpuutostilaani jonkin verran, ja selviän kenties muutaman viikon...?

Asiasta toiseen, onko kukaan koskaan käyttänyt pesukonevärejä, joilla voi värjätä vaatteita? Kaapissani seilaa muutama kolttu, jotka ovat jääneet väärän värinsä takia käyttämättä. Mustaksi tietenkin ;D

Keltainen, ärsyttää vai piristää?

Jostain syystä kaipaan ympärilleni keltaista väriä kipeästi. Iloinen ja energinen keltainen joka tuo mieleen kesän ja lämpöiset auringonsäteet, kupillisen keltaisena poreilevaa jaffaa jäillä, ja iloisena kukkivan niittyleinikin pellon reunalla. Itse asiassa olen kokenut kovan keltaisen kaipuun myös pari vuotta sitten syksyllä, kertonee varmaan tummien talvi-iltojen riistämästä energiasta. Keltainen on hiukan hassu väri. Jotkut ihmiset eivät pidä siitä lainkaan. Pieninä ripauksina se kuitenkin nostaa useimpien suupielet ylöspäin, mutta liian suurina määrinä se aiheuttaa jonkinasteista ärsytystä melkein jokaisessa. Jos haluat erottua massasta, niin pue ihmeessä päällesi keltaista, saat varmasti osaksesi monta hymyä, mutta aivan takuuvarmasti joitain ihmisiä ärsyttää pirteä ja energinen olemuksesi suunnattomasti. ;) Jos siis tylsyys painaa, pukeudu kokokeltaiseen, ja mene testaamaan teoriaani. Ja mitä olette mieltä, eivätkö nämä kuvat kaipaa seurakseen keltaista, edes ihan vähän? ;)

Ei kai auta kuin lähteä maalikauppaan hakemaan purkki keltaista maalia, ja kirpputorilta jotain keltaiseksi maalattavaa!

Saippuakekkerien arvonta suoritettu....

Ja arvonnassa onni suosi MARIAA! Onneksi olkoon Maria, laitatko yhteystietosi sähköpostiini jensyr@luukku.com, niin lähetän sinulle palkintosi! Kiitos myös muille osallistujille, sain monta mukavaa vinkkiä blogini sisältöön, ja ulkonäköön ;)

Löysin ihanan blogin, joka pursuaa ihania sisustuskuvia. Blogista hauskan tekee se, että kuvia on jokaiseen makuun, ja löysin paljon herkkupaloja nautittavaksi. Samoin on aina tietenkin yhtä hauskaa teekuppi kourassa voivotella, ettei itse ainakaan ikinä koskaan eikä milloinkaan käyttäisi tuollaista väriä, noita verhoja tai tuollaista ruokailuryhmää :) Mukava lisä täysin valkoisten sisustusblogien joukkoon, etsin jatkuvasti uusia sisustusblogeja, joissa on mukana värejä, paljon värejä :) Joten jos joku sellaisia tietää, niin vinkata saa! Löytämäni blogin nimi on Keltainen Talo Rannalla ja tässä muutama karkki keltaisesta talosta, olkaa hyvät!

Näiden kuvien johdolla siis nokka kohti ensi viikkoa! Erittäin onnellista ja iloista viikonalkua jokaiselle lukijalleni!

Muistithan sytyttää kynttilän...?

Toivottelen täällä jokaiselle lukijalleni hyvää pyhäinpäivää! Tänään(kin) ovat vainajat liikkeellä muistuttamassa olemassaolostaan. Lohdullista ajatella, että kaikki ne rakkaat ihmiset ovat kuitenkin osa elämäämme, iloitsevat kanssamme mutta myös tulevat viereemme silloin kun on vaikeaa. Tänään portti toiseen maailmaan on raollaan, sytytä kynttilät, istu hiljaa ja kuuntele mitä edesmenneet rakkaasi sinulle kuiskaavat. Kun virität aistisi äärimmilleen, voit tuntea poskellasi kosketuksen, hiuksillasi hellän silityksen. Rakkaasi muistuttavat itsestään kun vain hiljennyt ja kuuntelet.

Tämä päivä on pyhitetty rakkaiden muistelulle, ja sen oivaltamiselle, että elämä ei lopu kuolemaan. Ehkä haluat vielä mahdollisuuden kertoa edesmenneelle rakkaallesi ne sanat, jotka silloin unohtuivat sanoa kun hän oli vielä tässä maailmassa? Tänään voit sen tehdä.

Bambit muuttivat keijunpesään

Sain eilen odottamani tilauksen, joka sisälsi kaksi ihanaakin ihanampaa bambityynyä, joita olen kuolannut jo kuukausitolkulla. Asioin verkkokaupassa nimeltään Colore joka tulvii ihania asioita ja esineitä, värejä ja hyväntuulisuutta. Sain kaupasta myös erittäin hyvää asiakaspalvelua, ja paketissa odotti käsinkirjoitetut kiitokset tilauksesta sekä muutama karkki, joilla sain yli-innokkaat lapset lahjottua hieman syrjemmälle jotta äisi pääsi paketin kimppuun.

Ostoskoriin tarttui myös ihanaakin ihanampi keksipurkki, ja ikuinen bambikalenteri. Voiko mitään näin söpöä ja lapsellista edes ollakaan? Toivottelen lukijoille hauskaa, rentouttavaa ja ennenkaikkea lapsellista viikonloppua!

Kaapinkokoisia henkivartijoita kiusatuille?

Viikonloppuna keskustelin Ylen Poliisitv:n toimittajan kanssa liittyen heidän tänään ulos tulevaan juttuunsa. Se käsittelee koulukiusaamista, ja enemmänkin sitä, että eräs suomalainen yritys on alkanut tarjoamaan turvallisuuspalveluja kiusatuille koululaisille, jotta näiden koulurauha olisi turvattu. Yritys siis voi turvata koululaisen kotimatkan, ottaa salaa valokuvia kiusaamistilanteista tai auttaa kiusattua hakemaan lähestymiskieltoa kiusaajalleen. Lähestymiskielto tarkoittaisi siis sitä, että kiusaajan olisi vaihdettava koulua, jottei rikkoisi kieltoa.

Aika järkyttävää ajatella, että pienet lapset ovat toisilleen niin julmia, että joku yrittäjä on nähnyt asiassa markkinaraon jolla voisi olla kysyntää. Toki palvelu on hyvä, jokaisella lapsella kun on oikeastikin oltava mahdollisuus olla koulussa ilman jatkuvaa pelkoa väkivallasta, mutta pistää miettimään, miksi näin pitkälle on jouduttu tulemaan? Miksi opettajat eivät osaa tai halua selvittää kiusaamistapauksia koulussa niin, etteivät ne toistu. Ja mikä ihme siinä on niin vaikeaa?

Silmien sulkeminen on helppo keino helpottaa omaa elämäänsä ja uskotella itselleen, ettei mitään pahaa tapahdu ainakaan meidän koulussa. Mutta jos minä jätän uutiset katsomatta, se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että maailmassa tapahtuu kamalia asioita, vaikka minä en niistä mitään tiedäkään. Opettajien olisi nyt oikeasti jo palattava sinne uutispuolelle ja ymmärrettävä, että on HEIDÄN tehtävänsä turvata oppilailleen koulurauha ja puututtava asioihin, vaikka se lisäisi heidän työtaakkaansa ja aiheuttaisi skismoja opettajanhuoneessa kahvitauolla. Ei kuitenkaan liene koululle hyvää mainosta (rehtorit hoi! ) jos isot kaapinkokoiset vartijat saattelevat koululaisia koulusta kotiin.

Olen kirjoittanut jo ennemmin koulukiusaamista käsittelevän postauksen, johon yli sata entistä ja nykyistä kiusattua on kertonut omista järkyttävistä kokemuksistaan. Näiden kokemusten perusteella voin sanoa, että jotakin on tehtävä ja nopeasti. Jos opettajat eivät saa vetelää olemustaan ylös opettajanhuoneen upottavasta tuolista ja rupea hoitamaan asioita niinkuin asiat pitäisi hoitaa, niin vanhemmilla on oltava toinen vaihtoehto turvata lastensa väkivallaton koulunkäynti. Ja näköjään se vaihtoehto on käyttää turvallisuuspalveluita ja kaapinkokoisia henkivartijoita.

Pääset lukemaan kiusattujen kokemuksia tästä linkistä: http://mustakeiju.blogspot.com/2011/10/painava-sana-koulukiusaamisesta.html

Jokaisella pienellä lapsella on oikeus tuntea olevansa turvassa! Tehkäämme siis sen eteen kaikkemme.

Piirretään kukkaislapsia!

Töissä odottamaton inspiraatio heräsi, saatavilla vain ruutupaperia, kuulakärkikynä ja muutama värikynä, pahoitteluni siitä. Saanko esitellä tänään maailmaan syntyneitä kukkaislapsia?

Sienellä on siivet

Kylpyhetki

Metsänneito

En ole erityisen hyvä piirtämään, haluaisin olla paljon parempi. Minuun iskee aina hirveät alemmuuskompleksit kun näen piirroksia, jotka on ihan oikeasti osattu piirtää. Suunnitelmissani on kuitenkin ollut piirtää jonkinlainen kukkaislapsikokoelma, en vain ole oikein osannut päättää minkälaisia lapsosia lähtisin luomaan. Mitäs näistä raakaversioista (kauhea sanoa pienistä lapsista ;D ) mieltä?

Kotiutunut keiju ja minipuutarhan alkutaival

Joku syksyinen tekemisen innostus on iskeytynyt päälleni, ja olenkin (taas kerran) suunnitellut vaikka ja mitä hauskaa puuhaa syksyn pimeneviin iltoihin. Ensinnäkin sisustuskuume palaa sisälläni, ja olen hieman pettynyt, kun en ehdi tällä viikolla kirppareille kiertelemään, vaan joudun odottamaan viikonloppuun. Samoin olen aivan totaalisen myyty miniatyyrimaailmoille, joiden kuvia olen katsellut monta viikkoa ihastuksesta huokaillen. Koska minulla oli muutama hetki ennen töihin lähtöä vapaana, aloitinkin tekemään pikkuriikkistä puutarhaa, johon mahtuu muutama keiju talvipakkasten tieltä majoitukseen. Koska käytössäni ei ollut kuin mielikuvitukseni, jäi lopputulos hyvin keskeneräiseksi, haluan pieniä tuoleja, enemmän eri kasveja, miniruukkuja.... Taitaa olla niin, ettei tila riitä, vaan joudun askartelemaan monia keijujen majataloja jotta saan tyydytettyä minivimmani.

Muutellaan ja parannellaan maisemaa heti kun vain pääsen hakemaan tykötarpeita lisää :)

Tänään istuessani ihanassa uudessa olohuoneessani, jo aiemassa postauksessa esiintynyt koristekeijuni VILKUTTI minulle ;D Hieraisin silmiäni totaalisen kummastuneena, mutta olin kyllä ihan varma näkemästäni. Kuvassa pikku keiju näkyy vasemmassa yläkulmassa. Ehkäpä sekin sitten pitää uudesta huoneesta ja on alkanut kotiutumaan meille. 

Sadunomaisia inspiraatioita

On erittäin hankalaa yrittää löytää inspiraatiokuvia keijumaiseen ja sadunomaiseen sisutukseen. Siksi keräsin omasta mielestäni ihania inspiraatiokuvia teidänkin iloksenne esille. Mikä voi olla ihanampaa, kuin tulla kotiin, ja hypätä keskelle satua?

http://thebutterflycollector.typepad.com/

 

actionsupply.com

 

 

http://static.howstuffworks.com

 

http://www.homeplanhomedesign.com

 

Sadunomaisen sisustuksen luomiseen ei tarvita kuin ripaus rohkeutta ja mielikuvitusta, vaaleanpunaisia unelmia ja keijupölyä. Olen vieraillut elämäni aikana monissa kodeissa, ja harmikseni huomannut, että suurin osa kodeista sisustetaan vieläkin "muita varten", eli omaa persoonaa ei uskalleta tuoda esiin. Onhan se helppoa sisustaa muiden maun mukaan; ripaus ruskeaa, beigeä sekä valkoista ja jokaisen silmää miellyttävä tila on luotu. Mutta missä on kodin persoonallisuus? Erilaisissa sisustuksissa hauskaa on yllätyksellisyys ja riemastumisen tunne kun huomaa jonkun hauskan yksityiskohdan ja saa hymyn huulilleen. Sisustus on onnistunut silloin, kun se kertoo jotain oleellista sisustajan persoonallisuudesta ja kiinnostuksen kohteista, ja herättää vierailijassa tunteita. Uskaltakaa sisustaa muiden mielipiteistä välittämättä, on aina yhtä hauskaa ja riemastuttavaa vierailla kodeissa, joissa sisutuksen lähtökohtana on ollut omat mieltymykset ja tarpeet, eivätkä muiden.