Voi, pitääköhän tässä nyt puhua vähän politiikkaa, kun tappelu ehdokkaista on kiivaimmillaan. Loanheitto ja muiden mollaus on mennyt jo siihen pisteeseen, että tekisi mieli viheltää jo peli poikki, ja muistuttaa ihmisiä siitä, että jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, eikä se, että itse on toista mieltä tee muiden mielipiteestä väärää ja omasta oikeaa.
Katsotaan vaikka ensin perheemme taustaa. Mieheni on peruspalkkainen duunari, joka raataa niska limassa kuukauden saadakseen raavittua kokoon sen verran rahaa, mitä parempituloiset tienaavat viikossa. Joku tietenkin naurahtaa nyt ironisesti ja kertoo miten mieheni olisi voinut opiskella ja plaa plaa, mutta tosiasiahan on se, että duunareita tämä maa tarvitsee. Kun vessanpönttösi menee tukkoon ja paska valuu pitkin lattioita, olisi aika ikävää, jos mieheni olisikin ekonomi eikä putkimies. Siinä tilanteessa olisit varmaan vain tyytyväinen, että paikalle saapuu joku, joka osaa korjata tilanteen. Duunareista tämä maa elää, se nyt vain on niin. Jos jokainen meistä kouluttautuisi korkeasti, niin koko Suomi kaatuisi melko nopeasti. Minä taas olen tällä hetkellä kotiäiti (virallisesti vielä muutaman viikon) ja elelen pienellä kotihoidontuellani. Syksyllä ajattelin lähteä opiskelemaan puutarha-alaa, joten saadaan toinen pienipalkkainen perheeseen lisää. Ennen kotiäidiksi jäämistäni olen ollut myyntitöissä, sen alan jutut eivät enää kiehdo, liian raakaa touhua liian suurella stressikertoimella. Eli olemme ihan perusperhe, köyhyysrajan alapuolellakin taidamme elää suurimman osan ajasta.
Mitkä sitten ovat minun arvoni? Perhe, yhteisöllisyys, rakkaus, empatia, suvaitsevaisuus, onnellisuus, oma-varaisuus, ympäristön kunnioitus, rauhan edistäminen... Asioita jotka eivät ole kiinni vain rahasta. Asioita jotka minulle tulevat mieleen, kun katson Pekka Haaviston esiintymistä ja kun luen hänen mielipiteitään. Asioita, jotka ovat melkein jo painuneet osalta ihmisiä unholaan. Asioita joita pitäisi taas korostaa, ja joiden läsnäolo elämässä vaikuttaa rauhoittavasti ja positiivisesti.
Sauli taas on piinkova pisnesmies, joka analyyttisesti tarkastelee mistä seuraavaksi leikataan. Hänen puolueensa on hyvätuloisten asianajaja, ja vaikka kyseessä on henkilövaalit, ei minun mielestäni tätä seikkaa tule unohtaa. Sauli ajaa hyvätuloisten asemaa, ja hyvätuloinen ei valitettavasti ole se, joka tienaa bruttona 2000e/kk, ei ehkä edes se, jonka tulot ovat 3000e/kk. Omassa kampanjassaan Sauli on tietenkin yrittänyt häivyttää tätä kuvaa, ja tuoda itsensä esille uudessa valossa, koko kansan presidenttinä. Ja tietenkin puoluekirjoista luovutaan, kun presidentiksi astutaan, mutta tietenkin minua pelottaa pienituloisena mitä tapahtuu, jos saamme porvaripresidentin. Ja sen sietäisi pelottaa muitakin pieni ja keskituloisia ihmisiä. Toki Saulissa on hyvätkin puolensa, mutta minulle hän jää etäiseksi ja hieman kylmäksikin persoonaksi. Ja jotenkin pelottavaksi.
Ai niin, mutta kun Pekka on homo. Ja sivari. -> Se, kenen kanssa kukakin on, ei kuulu muille, kun kyse on kahdesta aikuisesta ihmisestä joiden välillä vallitsee keskinäinen rakkaus ja kunnioitus. Ja se, että Suomi saa puolustusvoimien ylijohtoon miehen, joka edistää rauhaa, ei mielestäni jostain syystä kuulosta ollenkaan pahalta. Pikemminkin päinvastoin.
