keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Omavaraistalous, mahdotonta vai mahdollista?

Olen huomannut, että olen koko ajan tietämättäni puskenut kohti jonkinasteista omavaraistaloutta, jossa ruoka juoksee ympäri pihaa ja syksyisin säilötään ruokaa omiin tarpeisiin. Lämmitys meillä hoituukin ilman sähköä, emmekä omista lainkaan sähköhellaa. Juoksevasta vedestä en ehkä niin vain luopuisi, eikä mies suostu luopumaan televisiosta, mutta kaikki muu kyllä hoituisi ilman sähköä. Tällä hetkellä teen muutamaa päivää viikossa töitä, mutta toisaalta haluaisin luopua siitäkin, ja kasvattaa itse oman ruokani ja tulla toimeen mahdollisimman vähällä kuluttamisella. Uskon, että noin 70% omavaraisuus olisi ihan täysin mahdollista toteuttaa, mutta ihan ilman rahaa ei tässä maailmassa taida enää selvitä. Tokihan rahaa voisi saada käyttöön myymällä oman talouden ylijäämätuotteita (munia, lihaa, kasviksia, marjoja, hedelmiä) mutta eri asia on sitten se, kuinka verottaja tällaisesta touhusta rankaisisi. Paluu juurilleen kiehtoo ajatuksena, se, että luonto antaa ihmiselle kaiken, mitä ihminen tarvitsee ja kaikki muu on turhaa.

Kuluttaminen on alkanut kyllästyttää. Rahalla ei saa ostettua onnea, vaikka niin voi ajatella nähdessään kaupassa täydellisen parin punaisia korkokenkiä. Tällä hetkellä taidan vaikuttaa erittäin boheemilta kulkiessani lähikaupassa tukka heinänkorsien peitossa ja parhaat päivänsä nähnyt villatakki päällä. Kaiken kruununa tietenkin oman äidin kutomat punaiset lapaset, heinänkorsissa nekin. Kukallisissa kumisaappaissani en ole vielä näyttäytynyt, mutta ei sekään päivä varmaan kaukana ole. Arvot ovat pehmentyneet, palanneet jonnekin hyvin syvälle, jossa pintakuorella ei ole enää merkitystä. Tokihan tämä nyt ei aivan niin sanottua ole :) Nautin vieläkin meikkaamisesta, ja kun lähden juhlimaan revittelenkin oikein kunnolla, minihametta ja verkkosukkaa,  tukkalisäkettä ja parfyymia. Mutta jotenkin se tärkeys tästä kaikesta on kadonnut. Se ei enää askarruta, ei mietitytä eikä ole lähellekään niin tärkeää kuin se joskus on ollut.

Parhaimpia hetkiä ovat ne illat, kun koko perhe pakkautuu puuhellan lämpöön, ja jokainen saa olla sitä mitä on. Lapsilla on punaiset posket hellan vieressä puuhaillessaan, isän villasukasta näkyy varvas. Vielä heinät poneille, kanalasta valot sammuksiin, tarkastetaan että pupuilla on kaikki hyvin. Iltatee ja lapset nukkumaan. Ikkunasta paistaa kuu, jutellessa menee myöhään iltaan.






Hauskaa päivänjatkoa lukijoilleni!

14 kommenttia:

  1. Voi kun kuulostaa ihanalta! :)

    VastaaPoista
  2. Omavaraisuus on meilläkin haaveissa :) Oman lihan hankkimisen estää vain miehen ilmoitus, ettei hän sitten pysty kaatamaan kuin hirviä... Emmekä varmaankaan pystyisi edes syömään itse kasvattamaamme eläintä. Syöttekö te lihaa?

    VastaaPoista
  3. Tuo kuulostaa kyllä tosi ihanteelliselta tavalta elää ^^ Täällä pk-seudulla asuessa sitä on ajautunut niin kauas kaikesta tuommoisesta, että luontoa kaipaa ihan hulluna ja kulutus ahdistaa. Joskus teininä sitä vaan halusi jostain kesämökiltä äkkiä pois ja nyt vanhempana haluais vaan muuttaa sinne :p Jos joskus saan lapsia, haluaisin kasvattaa ne juuri tuollaisessa ympäristössä ja luonnonmukaisilla arvoilla (mieheni on onneksi samoilla linjoilla, eli ehkä vielä joskus..:)

    VastaaPoista
  4. henni, sitä kohden matka käypi :D

    Elise, syömme lihaa kyllä. Tässä kohtaa tulee sitten kysymys niistä eettisistä valinnoista. Itse olen jo kauan pohtinut sitä, että jos ihminen syö lihaa, niin hänen pitäisi myös pystyä tappamaan oma ruokansa. Itse olen epäileväinen omasta pystymisestä, mutta toisaalta taas, syömällä tehotuotettua lihaa tuen tehotuotantoa. Pienimuotoinen lihantuotanto olisi kyllä haaveissa omaan käyttöön.

    Suvi, toivotaan, että tekin pääsette miehen ja tulevien lapsien kanssa luonnon helmaan :) Ja kiva, kun olet löytänyt miehen joka on samoilla linjoilla asiasta!

    VastaaPoista
  5. Heips :)

    Mun blogista löytyisi sulle tunnustus, jos sellaiset kiertohässäkät kiinnostaa :)

    VastaaPoista
  6. Seuraan edellistä kertomalla, että minultakin löytyy tunnustus sinulle!

    VastaaPoista
  7. Minun blogistanikin löytyy sinulle palkinto, käy hakemassa

    VastaaPoista
  8. Mulla on ranchilla ihan samat suunnitelmat. Tuon tappamisen oon ratkaissut niin, että metsästävät kaverit on luvanneet hoitaa sen mun puolesta, tosin isäntä lupas ainakin lintujen suolistamisen opetella siinä yhteydessä. Teiltä haettu kukko on ollut oikein ahkera, ja sen jälkeläisistä onkin nyt kuusi kukko-poikaa kasvatettu täyteen kokoonsa ja ihan ajatuksella pataan! :) Vielä kun pääsisi tuumasta toimeen... Kesäpossuja olis tarkoitus ottaa pari kappaletta tänä kesänä, kun ei tee mieli enää syödä tehotuotettua sikaa, mutta vhh:lla lihaa kuluu paljon.

    VastaaPoista
  9. Hei!

    Olet blogissasi kirjoittanut koulukiusaamisesta.
    Olisko mahdollista, että voisin käyttää tekstiäsi
    opinnäytetyössäni joka käsittelee kiusaamista ja
    elämää sen jälkeen.
    Siitä olisi iso apu minulle, voin lähettää valmiin
    opinnäytetyöni sitten sinulle luettavaksi.
    Jos voisit vastata s-postiini tuuli.rissanen@gmail.com

    Ystävällisesti, Tuuli Rissanen

    VastaaPoista
  10. Hei! Blogistani löytyy tunnustus sinulle. Innolla odotellaan uutta tekstiä :)

    VastaaPoista
  11. Olisipa kiva tietää, että mitä sulle kuuluu nykyään :)

    VastaaPoista
  12. olemme pikku hiljaa siirtymässä ranchi elämään.Jo tässä alkuvaiheessa olen huomannut,että kauppareissut ovat jääneet vähäisiksi,ihan kuin ennen vanhaan meijeritilipäiviksi.Kasvisyönti on lisääntynyt sekä ruuanvalmistus yksinkertaistunut ja leivonta omista jauhoista lisääntynyt.Kalaa käytämme pari kertaa viikossa,kasvisruokia pari-kolme kertaa viikossa ja loput voi olla sitten vaikka lihaa tai kanamunia.Lämmitys sujuu puilla,joten töitä riittää jo ruuan hankinnassa ja muun elämän ylläpidossa.Aikalailla tähän malliin olemme pyrkineet elämään ennenkin,mutta nyt on jäänyt myös auton käyttö minimiin.Sähköä vielä käytämme mutta ruuan valmistus ja lämmitys tapahtuu puuhellalla.Lämpimän pinta-alan olemme puolittaneet talossa,niin lämmitettävä ala on onneksi aika pieni.Pesukone vielä pyörittää vaatteet,joten täysin riippumattomia emme vielä ole yht.kunnan järjestelmästä.Haaveena on kylläkin ollut sähkötön elämä-Tällä hetkellä pyörii vielä pakastimet ja niihin etsin muita ratkaisuja.Opiskelua riittää,mutta on palkitsevaa.

    VastaaPoista
  13. Hello, and welcome to our website for the best hand raised
    hand raised macaw parrots for sale. We pride ourselves in the best taming practices of macaws among aviaries. All of ourmacaws for sale are bred in a disease-free Biosecure breeding sanctuary. They are well socialized, having been raised in our home as members of our own family in order for them to become ready to be a member of yours, we have green wing macaw,severe macaw for sale,scarlet macaw for sale,blue and yellow macaw for sale among others. They are quite comfortable around all ages, including the elderly and young children. When you purchase a bird from Us, we are committed to offering lifetime support and guidance to you and your family.You can read more and view our available birds.You can
    READ MORE and view our avilable birds.

    VastaaPoista

Kaikki kommentit maan ja taivaan väliltä tervetulleita, kiva jos jätät merkin käynnistäsi :)