Omavaraistalous, mahdotonta vai mahdollista?

Olen huomannut, että olen koko ajan tietämättäni puskenut kohti jonkinasteista omavaraistaloutta, jossa ruoka juoksee ympäri pihaa ja syksyisin säilötään ruokaa omiin tarpeisiin. Lämmitys meillä hoituukin ilman sähköä, emmekä omista lainkaan sähköhellaa. Juoksevasta vedestä en ehkä niin vain luopuisi, eikä mies suostu luopumaan televisiosta, mutta kaikki muu kyllä hoituisi ilman sähköä. Tällä hetkellä teen muutamaa päivää viikossa töitä, mutta toisaalta haluaisin luopua siitäkin, ja kasvattaa itse oman ruokani ja tulla toimeen mahdollisimman vähällä kuluttamisella. Uskon, että noin 70% omavaraisuus olisi ihan täysin mahdollista toteuttaa, mutta ihan ilman rahaa ei tässä maailmassa taida enää selvitä. Tokihan rahaa voisi saada käyttöön myymällä oman talouden ylijäämätuotteita (munia, lihaa, kasviksia, marjoja, hedelmiä) mutta eri asia on sitten se, kuinka verottaja tällaisesta touhusta rankaisisi. Paluu juurilleen kiehtoo ajatuksena, se, että luonto antaa ihmiselle kaiken, mitä ihminen tarvitsee ja kaikki muu on turhaa.

Kuluttaminen on alkanut kyllästyttää. Rahalla ei saa ostettua onnea, vaikka niin voi ajatella nähdessään kaupassa täydellisen parin punaisia korkokenkiä. Tällä hetkellä taidan vaikuttaa erittäin boheemilta kulkiessani lähikaupassa tukka heinänkorsien peitossa ja parhaat päivänsä nähnyt villatakki päällä. Kaiken kruununa tietenkin oman äidin kutomat punaiset lapaset, heinänkorsissa nekin. Kukallisissa kumisaappaissani en ole vielä näyttäytynyt, mutta ei sekään päivä varmaan kaukana ole. Arvot ovat pehmentyneet, palanneet jonnekin hyvin syvälle, jossa pintakuorella ei ole enää merkitystä. Tokihan tämä nyt ei aivan niin sanottua ole :) Nautin vieläkin meikkaamisesta, ja kun lähden juhlimaan revittelenkin oikein kunnolla, minihametta ja verkkosukkaa,  tukkalisäkettä ja parfyymia. Mutta jotenkin se tärkeys tästä kaikesta on kadonnut. Se ei enää askarruta, ei mietitytä eikä ole lähellekään niin tärkeää kuin se joskus on ollut.

Parhaimpia hetkiä ovat ne illat, kun koko perhe pakkautuu puuhellan lämpöön, ja jokainen saa olla sitä mitä on. Lapsilla on punaiset posket hellan vieressä puuhaillessaan, isän villasukasta näkyy varvas. Vielä heinät poneille, kanalasta valot sammuksiin, tarkastetaan että pupuilla on kaikki hyvin. Iltatee ja lapset nukkumaan. Ikkunasta paistaa kuu, jutellessa menee myöhään iltaan.

Hauskaa päivänjatkoa lukijoilleni!