Omavaraistalous, mahdotonta vai mahdollista?

Olen huomannut, että olen koko ajan tietämättäni puskenut kohti jonkinasteista omavaraistaloutta, jossa ruoka juoksee ympäri pihaa ja syksyisin säilötään ruokaa omiin tarpeisiin. Lämmitys meillä hoituukin ilman sähköä, emmekä omista lainkaan sähköhellaa. Juoksevasta vedestä en ehkä niin vain luopuisi, eikä mies suostu luopumaan televisiosta, mutta kaikki muu kyllä hoituisi ilman sähköä. Tällä hetkellä teen muutamaa päivää viikossa töitä, mutta toisaalta haluaisin luopua siitäkin, ja kasvattaa itse oman ruokani ja tulla toimeen mahdollisimman vähällä kuluttamisella. Uskon, että noin 70% omavaraisuus olisi ihan täysin mahdollista toteuttaa, mutta ihan ilman rahaa ei tässä maailmassa taida enää selvitä. Tokihan rahaa voisi saada käyttöön myymällä oman talouden ylijäämätuotteita (munia, lihaa, kasviksia, marjoja, hedelmiä) mutta eri asia on sitten se, kuinka verottaja tällaisesta touhusta rankaisisi. Paluu juurilleen kiehtoo ajatuksena, se, että luonto antaa ihmiselle kaiken, mitä ihminen tarvitsee ja kaikki muu on turhaa.

Kuluttaminen on alkanut kyllästyttää. Rahalla ei saa ostettua onnea, vaikka niin voi ajatella nähdessään kaupassa täydellisen parin punaisia korkokenkiä. Tällä hetkellä taidan vaikuttaa erittäin boheemilta kulkiessani lähikaupassa tukka heinänkorsien peitossa ja parhaat päivänsä nähnyt villatakki päällä. Kaiken kruununa tietenkin oman äidin kutomat punaiset lapaset, heinänkorsissa nekin. Kukallisissa kumisaappaissani en ole vielä näyttäytynyt, mutta ei sekään päivä varmaan kaukana ole. Arvot ovat pehmentyneet, palanneet jonnekin hyvin syvälle, jossa pintakuorella ei ole enää merkitystä. Tokihan tämä nyt ei aivan niin sanottua ole :) Nautin vieläkin meikkaamisesta, ja kun lähden juhlimaan revittelenkin oikein kunnolla, minihametta ja verkkosukkaa,  tukkalisäkettä ja parfyymia. Mutta jotenkin se tärkeys tästä kaikesta on kadonnut. Se ei enää askarruta, ei mietitytä eikä ole lähellekään niin tärkeää kuin se joskus on ollut.

Parhaimpia hetkiä ovat ne illat, kun koko perhe pakkautuu puuhellan lämpöön, ja jokainen saa olla sitä mitä on. Lapsilla on punaiset posket hellan vieressä puuhaillessaan, isän villasukasta näkyy varvas. Vielä heinät poneille, kanalasta valot sammuksiin, tarkastetaan että pupuilla on kaikki hyvin. Iltatee ja lapset nukkumaan. Ikkunasta paistaa kuu, jutellessa menee myöhään iltaan.

Hauskaa päivänjatkoa lukijoilleni!

Pikku tipun pelastusoperaatio

Kanalasta tuli eilen pelastettua sisähoitoon pikku tipunen, jonka äiti huiteli ties missä, eikä poikasistaan juurikaan välittänyt. Parit tiput ennemmin tehneenä ja hyvin hoitaneena en osannut odottaa tällaista välinpitämättömyyttä uusia lapsia kohtaan, ja suru oli suuri, kun kanalasta löytyi kolme pientä kuollutta tipua ja yksi kylmettynyt, jonka kiikutin nopeasti sisälle lämpölampun alle toipumaan. Parvieläimenä tipu huutaa seuraa kokoajan, ja hiljenee vain kun sille juttelee tai sen kanssa viettää muuten aikaa. Saa nähdä onko tuosta pienestä eläjäksi, toivotaan parasta.

Ja jatketaan eläinaiheilla :) Pakko laittaa tänne teille muutama kuva myös noista pupuvauvoista, koska ne ovat varmaan yksi hellyyttävämpiä asioita mitä maa päällään kantaa. Yksi pupu on jo löytänyt uuden kodin, jonne pääsee muuttamaan maaliskuun alussa, kaksi vielä vailla omaa ihmistä.

Kanit ovat lemmikkeinä kyllä vailla vertaa. Mitään häkkieläjiähän ne eivät ole, vaan parhaiten kanin erinomaisen luonteen löytää, kun kani saa viettää päivät vapaana, perheen touhuissa mukana. Meillä juostaan vastaan, kun odotettavissa on makupaloja, nuollaan kädet kiintymyksen merkiksi ja hakeudutaan silitettäväksi ja hellittäviksi. Pieni hento hampaiden raksutus kertoo silittäjälle, että kani on todella tyytyväinen oloonsa. Ja jokaisella kanilla on tietenkin omalainen luonne. Kani on sopiva sekoitus koiranpentua ja kissaa :)

Hauskaa päivänjatkoa lukijoille!

Miksi minä äänestin ja äänestän Pekka Haavistoa.

Voi, pitääköhän tässä nyt puhua vähän politiikkaa, kun tappelu ehdokkaista on kiivaimmillaan. Loanheitto ja muiden mollaus on mennyt jo siihen pisteeseen, että tekisi mieli viheltää jo peli poikki, ja muistuttaa ihmisiä siitä, että jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, eikä se, että itse on toista mieltä tee muiden mielipiteestä väärää ja omasta oikeaa.

Katsotaan vaikka ensin perheemme taustaa. Mieheni on peruspalkkainen duunari, joka raataa niska limassa kuukauden saadakseen raavittua kokoon sen verran rahaa, mitä parempituloiset tienaavat viikossa. Joku tietenkin naurahtaa nyt ironisesti ja kertoo miten mieheni olisi voinut opiskella ja plaa plaa, mutta tosiasiahan on se, että duunareita tämä maa tarvitsee. Kun vessanpönttösi menee tukkoon ja paska valuu pitkin lattioita, olisi aika ikävää, jos mieheni olisikin ekonomi eikä putkimies. Siinä tilanteessa olisit varmaan vain tyytyväinen, että paikalle saapuu joku, joka osaa korjata tilanteen. Duunareista tämä maa elää, se nyt vain on niin. Jos jokainen meistä kouluttautuisi korkeasti, niin koko Suomi kaatuisi melko nopeasti. Minä taas olen tällä hetkellä kotiäiti (virallisesti vielä muutaman viikon) ja elelen pienellä kotihoidontuellani. Syksyllä ajattelin lähteä opiskelemaan puutarha-alaa, joten saadaan toinen pienipalkkainen perheeseen lisää. Ennen kotiäidiksi jäämistäni olen ollut myyntitöissä, sen alan jutut eivät enää kiehdo, liian raakaa touhua liian suurella stressikertoimella. Eli olemme ihan perusperhe, köyhyysrajan alapuolellakin taidamme elää suurimman osan ajasta.

Mitkä sitten ovat minun arvoni? Perhe, yhteisöllisyys, rakkaus, empatia, suvaitsevaisuus, onnellisuus, oma-varaisuus, ympäristön kunnioitus, rauhan edistäminen... Asioita jotka eivät ole kiinni vain rahasta. Asioita jotka minulle tulevat mieleen, kun katson Pekka Haaviston esiintymistä ja kun luen hänen mielipiteitään. Asioita, jotka ovat melkein jo painuneet osalta ihmisiä unholaan. Asioita joita pitäisi taas korostaa, ja joiden läsnäolo elämässä vaikuttaa rauhoittavasti ja positiivisesti.

Sauli taas on piinkova pisnesmies, joka analyyttisesti tarkastelee mistä seuraavaksi leikataan. Hänen puolueensa on hyvätuloisten asianajaja, ja vaikka kyseessä on henkilövaalit, ei minun mielestäni tätä seikkaa tule unohtaa. Sauli ajaa hyvätuloisten asemaa, ja hyvätuloinen ei valitettavasti ole se, joka tienaa bruttona 2000e/kk, ei ehkä edes se, jonka tulot ovat 3000e/kk. Omassa kampanjassaan Sauli on tietenkin yrittänyt häivyttää tätä kuvaa, ja tuoda itsensä esille uudessa valossa, koko kansan presidenttinä. Ja tietenkin puoluekirjoista luovutaan, kun presidentiksi astutaan, mutta tietenkin minua pelottaa pienituloisena mitä tapahtuu, jos saamme porvaripresidentin. Ja sen sietäisi pelottaa muitakin pieni ja keskituloisia ihmisiä. Toki Saulissa on hyvätkin puolensa, mutta minulle hän jää etäiseksi ja hieman kylmäksikin persoonaksi. Ja jotenkin pelottavaksi.

Ai niin, mutta kun Pekka on homo. Ja sivari. -> Se, kenen kanssa kukakin on, ei kuulu muille, kun kyse on kahdesta aikuisesta ihmisestä joiden välillä vallitsee keskinäinen rakkaus ja kunnioitus. Ja se, että Suomi saa puolustusvoimien ylijohtoon miehen, joka edistää rauhaa, ei mielestäni jostain syystä kuulosta ollenkaan pahalta. Pikemminkin päinvastoin.

Täällä taas elämöimässä, netitön aikakausi päättyi :)

Huoh, paniikinsekaisin tuntein olen miettinyt blogin kohtaloa, koska päivitysväli on venähtänyt tosi pitkäksi teknisten ongelmien vuoksi ;) Ensin oli joulukiireet, ja sitten räjähti kone, eli olen viettänyt ihanaa ja rauhallista netitöntä aikakautta. Oikeastaan oli melko hauskaa olla ilman nettiä. Päivät sujuivat joutuisasti ja koti oli siisti ja aikaa oli runsain mitoin jos jonkinlaiseen harrastustoimintaan. Mitäs meillä on sitten tapahtunut tämän katkon aikana? Katsokaas mitä ihanuuksia meille on syntynyt kaksi viikkoa sitten!

 Kolme pientä suloista pupuvauvaa etsivät nyt hyviä ja vastuuntuntoisia koteja :) Maaliskuun alussa nämä pallerot toivottavasti saavat kaikki omat ihanat kodit joissa on tilaa pomppia ja toimia sylipullana. Pupujen emo on kääpiöluppa Olivia ja isukki pieni teiniherra leijonanharjas Eemeli. Eli suloisia ja pieniksi jääviä palleroita kasvamassa.

Ylemmässä kuvassa siis poikasten äippä, Olivia Lupponen viime keväänä. Olivia on ystävällinen ja rapsutuksista nauttiva kääpiöluppa.

Tässä kuvassa oikealla poikasten rohkea isäpappa Eemeli, joka kylläkin kuvassa likistelee jo muita naisia. Musta kani on meidän ihanistakin ihanin Viitta-Annikki ja rodultaan ranskanluppa. Annikki on vasta poikanen, mutta kokoa pitäisi tulla yli 5,5kg, joten Eemeli taitaisi jäädä tossun alle, jos yhteiseloa jatkettaisiin. :) Annikille on jo sulhanenkin valmiina, joten ranskanluppapoikuetta odotellaan ehkä syksyllä?

Innostuin myös tuossa yhtenä viikonloppuna askartelemaan, ja tuloksena syntyi kaksi pientä menninkäistä, ehkäpä ne pääsevät kesällä somistamaan terassia?

Tervetuloa myös uusille lukijoille, pahoitteluni ettei täällä ole juurikaan ollut luettavaa :) Toivottavasti pääsen taas hyvään päivitysrytmiin, ja tietokone toimii moitteettomasti (hah) tästä edespäin! Mukavaa päivää!

Suolaa ihottumiin, akneen, atopiaan!

Hei vaan rakkaat! Pieni luova tauko hoidettu ;D Ei, vaan tekemistä on ollut ihan liikaa, ja en ole ehtinyt keskitymään juuri muuhun kuin töissäkäymiseen, kaverin polttarien suunnitteluun ja tietenkin piti järjestää kaiken pimeyden keskelle ihanat kynttiläkutsut. Ihania PartyLite-tuotteita saa tilata kotikutsuilta, ne maksavat kuin synti, mutta ovat hintansa arvoisia, tuoksuvat ihanalle, palavat kauan ja sammuttavat estetiikan janoa.

Uusin luonnonmukainen ihonhoitokokeiluni on niinkin arkinen asia kuin SUOLA! Suolaa haavoihin ei liene ollenkaan puppu-puhetta, nimittäin sellaisia ihmeitä on suola muutaman päivän aikana tehnyt. Kerroin edellisessä viestissäni ihottumastani; pari päivää suola-öljy sekoitusta kasvoille ja ihottuma on paljon parempi.  Mutta eniten olen hämmästynyt suolan vaikutuksesta lapseni atooppiseen ihoon. Hänen ihottumansa räjähti taas käsiin syksyn tullen, mikä ei tarkoita mitään pientä punoitusta, vaan sitä, että hänen joka tapeensa on rikki ja vertavuotava, tällä kertaa myös kaulan alus meni aivan rikki, ja eritti kudosnestettä. No, ihoa on hoidettu erilaisilla rasvoilla sekä kortisonilla, rasvat ovat ihan yhtä tyhjän kanssa, kortisoni auttaa sen aikaa kun sitä käytetään, erilaisia rasvalisiä lisätty ruokavalioon, ruoka-aineita karsittu, pyykinpesuaineita vaihdeltu.... Eilen aamulla siis levitin kaulan alle merisuola-öljy sekoitusta runsaasti, se kyllä kirveli lasta ihan kiitettävästi, mutta illalla ihottuma oli niin paljon parempi, että parin päivän kortisonikuurikaan ei ole koskaan auttanut niin tehokkaasti. Illalla uusin käsittelyn koko vartalolle, kirvely oli kova, mutta mikä ihana autuus koittikaan, EI YÖLLISTÄ RAAPIMISTA! Aion jatkaa kokeilua, nyt aamulla kaula oli parempi kuin viikkoihin. Taipeetkin olivat ilman raapimista yön aikana rupeutuneet, eivätkä vuotaneet verta ja muita nesteitä. Luin netistä myös keskusteluja suolan käytöstä aknen hoidossa, monet olivat saaneet apua siihenkin!

Suola ei kuivata ihoa niin kuin monesti luullaan, vaan saa ihon oman rasvantuotannon käynnistymään. Se on myös antiseptinen, eli bakteereja tappava ja varsinkin merisuola sisältää useita mineraaleja. Elimistöhän itsessään on myös melko suolainen, kyyneleet, hiki ja muut eritteet... Joten on tietenkin ihan todennäköistä, että iho hoituukin paremmin suolaisilla tuotteilla.

Suosittelen kokeilemaan!

Sisältää kirosanoja ja rumia ajatuksia

Luulin jo käsitelleeni koulukiusaamiseen liittyvät asiat, mutta näköjään jotain on jäänyt pinnan alle piiloon. Samoihin aikoihin kun kirjoitin koulukiusaamis-postauksen ja jouduin sen jälkimaininkeina keskustelemaan paljon koulukiusaamiseen liittyvistä asioista nousi naamaani ihottuma, joka näyttää vain leviävän ympäriinsä. Aluksi en yhdistänyt sitä koko juttuun, vaan mietin kuumeisesti muita mahdollisuuksia. Minä ajattelen, että ihon pinnalla näkyvä ihottuma on vain oire jostain syvemmästä ja sisäisestä epätasapainosta. No, tänään ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa runoja, joita olen kirjoittanut viimeksi vuosikausia sitten. Järkytyin. Yleensä runoni ovat keveitä ja puhtoisia, kuin pienet pumpulipallot, ja kertovat rakkaudesta, läheisyydestä ja kaipuusta. Tänään ne olivat täynnä kirosanoja, rumia asioita ja inhottavia yksityiskohtia. Ja kuinka ollakaan, ne liittyivät koulukiusaamiseen. Ihottumani syy siis selvitetty, nyt vain pitäisi purkaa nämä patoutuneet tunteet, vaikka sitten kirjoittamalla ne ulos.

------------------------------------------

 ”Jahas, ja otetaanpas parit.”

Parit! Etkö sinä helvetin kurppa näe,

ettei minua kukaan halua parikseen?

Mihin ihmeeseen olet tämän kolmenkymmenenvuoden urasi aikana

silmäsi kadottanut

perseeseenkö

etkö sinä huomaa

sokea vanha lehmä

miten minä jään aina yksin?

Minä istun täällä hiljaa

sydän revenneennä kahtia

siinä sinulle parit

jotka voit vaikka tukkia tyhjiin

silmien kuoppiisi

niihin ammottaviin tyhjiin luoliin

jotka eivät täytä tarkoitustaan.

 -----------------------------------------

Illalla se tulee ja paskoo pitkin lattioita.

Minä huokaisen hiljaa ja siivoan

olen tehnyt niin jo monta vuotta

eikö se nyt jo voisi loppua

mistä tätä oikein vieläkin riittää

Peittelen sen viereeni

pysy siinä, nukuhan nyt.

Enää ei tarvi pelätä,

enkä jaksaisi enää siivota tätä paskaa

Voitaisiinko jo lopettaa tämä

kun ei enää tarvi mennä kouluun. 

-----------------------------------------------

Joten tälläisillä mennään tänään.

Ajatuksia onnellisuudesta

Pakkanen on tänään nipistellyt nenänpäätä aina kun on ulos uskaltautunut. Olenkin viettänyt aikaani visusti sisätiloissa, ja pohtinut syntyjä syviä. Aamupäivällä jumituin tv:n eteen katselemaan dokumenttia onnellisuudesta. Eräs tutkija kiteytti onnellisuuden sosiaalisten suhteiden tyydyttävyyteen. Eli jos sinulla on hyvät sosiaaliset suhteet kanssaihmisiin, olet hänen mukaansa onnellinen. Itse en allekirjoita tätä. Onnellisuus ei ole asia, joka olisi riippuvainen muista ihmisistä, vaan jos olet täydellisen tasapainossa itsesi kanssa olisit onnellinen vaikka erakkona erämaassa, ypöyksin vailla ainuttakaan sosiaalista kontaktia. Ihmiset nojaavat muutenkin liikaa siihen käsitykseen, että muut tekevät heidät onnelliseksi. Mies, vaimo, lapset, ystävät... Jos luulet onnen löytyvän kanssaihmisistä olet väärillä jäljillä. Jos et ole onnellinen, on syytä katsoa pelkästään peiliin, ei esimerkiksi aviopuolisoon. Jokainen on itse vastuussa onnestaan, ja onni on aina jotain joka lähtee siitä, että olet itsesi kanssa rauhassa ja tasapainossa vaikka elämän aallokko heittelisi sinua kuinka kovasti rannalta toiselle. Tunnet itsesi, tiedostat puuteesi ja omaat halun korjata niitä. Tiedät vahvuutesi ja kehität niitä välittämättä muiden sanoista. Teet asioita, jotka kiinnostavat sinua ja jotka antavat sinulle tyydytystä. Osaat asettua toisen ihmisen asemaan, voit tuomita teot, mutta et koko ihmistä. Olet anteeksiantava (myös itsellesi), annat positiivisuuden kiertää. Osaat myös myöntää omat virheesi, ja pyytää anteeksi. Osaat jättää taaksesi ihmiset, jotka aiheuttavat sinulle mielipahaa. Osaat nauttia niistä pienistä ilon muruista joita elämä runsain mitoin tiellesi heittää. Uskallat sanoa oman mielipiteesi ja seisoa sanojesi takana. Osaat nauraa kyynelten läpi.

Onnellista alkuviikkoa lukijoilleni!