Jokavuotinen marrasmasikseni on iskenyt taas kyntensä syvälle niskanahkaani ja olenkin kulkenut viikon verran zombina ympäriinsä. Väsymys on taas sitä luokkaa, että vuosittainen vitamiinikuuri taitaa olla taas paikallaan. Luulen, että kuulun johonkin ihmisjoukkoon, joka kuluttaa D-vitamiininsa samantien, ja kun aurinko lakkaa paistamasta, niin minun kehoni alkaa vaatimaan talviunta tai vähintäänkin horrosta. Jotain olen kuitenkin kaiken tämän kurjuuden ja synkkyyden keskellä saanut aikaankin, usko tai älä! :) Olen alkanut kutomaan pikkukakkosellemme kaulahuivia, ja oikeastaan jopa vähän innostunut kutomisesta. Koulussa käsityöinnostukseni tapettiin moneksi vuodeksi, opettajat kun eivät millään voineet käsittää sitä, että olen älyttömän hidas, koska tarkastelen työtäni kriittisin silmin jatkuvasti. Kun paineet opettajan suunnalta kasvoivat, kasvoivat myös virheet, ja ilo tekemiseen latistui virheiden myötä. Lanka josta huivia teen on myös ihanaa väriterapiaa tähän synkkyyteen, sateenkaari käsissäni!
Koska syksy on jatkunut näinkin pitkään, koin iloisen yllätyksen pihalla käyskennelläsi. Silkkikukka on ehtinyt kypsyttää osan siemenistään, ja näin ollen minulla on siemenet ensi vuoteen omasta takaa. Silkkikukka oli kesän suosikkikukkani, siemenet vain ympäriinsä, ja kukkia oli joka puolella ilman sen kummempaa esikasvatusta tai koulimista. Näppärää.
Keittiöön sain myös uutta ilmettä uusilla verhoilla, kiva pikku piristysruiske pimeyden keskelle. Koska ulkona on sellainen ihme nimeltään aurinko, ei kuva ole paras mahdollinen. Pöydässä kiekkaa menninkäislapseni, ainainen takkutukka touhuaja.
Sain myös vaatevärjäysprojektini läpikäytyä, siitä juttua myöhemmin :) Joten oikeastaan olen saanut paljonkin aikaan, joten taitaapa kaamossynkkyyteni olla vain tekosyy käpertyä sohvalle takkatulen ääreen...
Minäkin keräsin silkkikukan siemenkodat, mutta eivät näytä kovin kypsiltä. Täytyy silti kokeilla kylvöä :)
VastaaPoistaIhanat verhot! Tulee upea tunnelma. Eikö teidänkään pikkuaurinko suostu pitämään hiuksiaan kiinni :)
Miekään en tykänny neulomisesta koulussa, enkä käsitöistä muutenkaan. Jotenki ärsytti se jatkuva arvostelu ja sellanen pakkoneulominen. Ite ainaki tarviin neulomiseen sellasen tietyn inspiraation!
VastaaPoistaElise, löysin muutaman oikean ruskean kodan, loput näyttivät kyllä vielä kypsymättömiltä. Mutta kiva, kun edes muutama kypsynyt kota löytyi, uskoin nimittäin ettei niistä ehdi kypsymään ainoakaan :) Ja ei, minkäänlaisia kivoja saparoita ei missään nimessä saa laittaa :D Vaikka äiti kuinka maanittelisi, niin EI! :D
VastaaPoistaMarika, just noin. Mun mielestä käsityötkin on sellainen asia, että niillä tunneilla pitäisi koulussa antaa vaihtoehtoja. Joku varmasti kutoisi mieluummin lapaset tai laukun kuin villasukat, tai joku toinen ompelisi ennemmin röyhelöhameen kuin housut. Silloin kun itellä on mahdollisuus päättää mitä tekee, on innostuskin ihan eri luokkaa :)
Ihanan näköinen kaulahuivi tulee!
VastaaPoistaSaippuat tuli muuten perille onnellisesti :)
Maria, kiitos :) Lanka onkin ihanan värikästä! Ei pääse kyllästymään kun väri vaihtuu säännöllisin väliajoin! Hyvä, että saippuat pääsivät perille, toivottavasti olivat mieluisia!
VastaaPoista