Takassamme asuu Pempo!!

Kaakelitakkamme takana asuu Pempo. Pempo on kuulemma pieni poika, joka yöllä ryskää takan takana olevassa reiässä niin, että 2,5-vuotiasta tytärtä välillä hirvittää. Pempo myös piilottelee Sannin tutteja, leluja ja muita tärkeitä tavaroita, joskus hän myös omavaltaisesti omii Sannin tuolin. Pempo ei kuitenkaan ole mikään ilkimys, koska välillä hän leikkii Sannin kanssa pitkiä aikoja hyvässä hengessä. Pempon kodin on rakentanut lähes 100-vuotta sitten talon silloinen isäntä, joka hankki talon piirustukset Amerikasta, ja muurasi työkseen takkoja. Isännän kuoleman jälkeen talon omistus siirtyi hänen tyttärelleen Annille, joka asui talossa kuolemaansa asti. Annin suurin murheenpaikka oli se, ettei hän koskaan saanut omia lapsia. Hän oli kerran raskaana, mutta menetti lapsensa, ja tämä oli Annille kova isku. Myös hänen miehensä kuoli melko nuorena, ja Anni asui yksin vuosikymmeniä.

Ylemmässä kuvassa siis Pempon koti. Kuva on otettu ennen kuin asunto on kokonaan tyhjätty, joten myös jotain Annin entisiä tavaroita on eksynyt kuvaan.  Takka on erittäin kaunis ja yksityiskohdat on maalattu käsin. Ennen kaikki tehtiin huolellisesti, ja tämänkin takan tekemiseen on kulutettu monta työpäivää. Takan huolelliset maalaukset kertovat siitä, että asialla on todellakin ollut kädenjälkeään arvostava ammattilainen.

Tässä siis meidän kaunis ja hurmaava kotimme. Kuten jo ennemmin sanoin, on talo rakennettu amerikkalaisilla piirustuksilla, ja on täynnä kauniita käsintehtyjä yksityiskohtia. Koristelistatkin ovat huolellista käsityötä, ja voin vain kuvitella kuinka kauan niiden valmistus on kestänyt sata vuotta sitten, kun ei ole ollut koneita, vaan kaikki on tehty käsin. Talomme on tällä hetkellä ulkokuoreltaan Museoviraston suojeluksessa, mikä tarkoittaa sitä, että emme saa muuttaa talon alkuperäistä ulkonäköä, vaan julkisivun on pysyttävä ennallaan remonteista huolimatta.

Talossa ei ole Pempon lisäksi tehty havaintoja muista asukkaista. Talossa on kyllä äärettömän rauhoittava ja tyytyväinen tunnelma, uskon, että Anni on erittäin tyytyväinen kuullessaan pienten lasten naurua ja jalkojen töminää kodissaan, johon hänkin olisi halunnut lapsia. Ehkä Pempo on Annin menetetty vauva? Kuka tietää.