keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Hämmenystä ja voitonriemua

Tämä päivä alkoi niinkuin ennenkin, keitin aamukahvit, kävin suihkussa, tein ruokaa... Mutta nyt se on muuttunut.

Koulukiusaamista käsittelevä kirjoitukseni on tällä hetkellä ladattu yli 7000 kertaa, siitä kiittäminen erästä iltapäivä-lehteä, joka julkaisi blogini linkin. Mutta mikä VIELÄKIN hienompaa, on se, että niin moni kiusauksen kohteeksi joutunut on kertonut omista kokemuksistaan, jakanut yhden elämänsä kipeimmistä asioista muille saman kokeneille! Olen vuodattanut täällä ruudun toisella puolella tuhansittain kyyneleitä kertomusten vuoksi, olen ollut vihainen, surullinen ja järkyttynyt, mutta samalla tuntenut iloa siitä, että nämä asiat saavat ansaitsemansa julkisuuden. Nämä kertomukset luettuaan ei kukaan, EI KUKAAN, voi lakaista tätä asiaa pöydän alle. Kukaan ei voi näitä kertomuksia luettuaan sulkea silmiään siltä tosi asialta, että koulukiusaaminen vaikuttaa kiusatun koko loppuelämään ja että siihen on tultava loppu!

Olen erittäin kiitollinen kaikille niille, jotka kirjoittivat kokemuksensa muiden luettavaksi. Minä tiedän, kuinka vaikeaa näistä asioista on puhua,  ja kuinka häpeälliseltä se tuntuu.

Yksi ihminen ei voi muuttaa maailmaa, mutta me kaikki yhdessä sen voimme tehdä!  Jos yksikin näistä kertomuksista pelastaa yhdenkin lapsen kiusaamiselta, olemme onnistuneet.


<3 Jendina

4 kommenttia:

  1. Onpa sinulle tullut mahtava määrä kommenttejakin kyseiseen kirjoitukseen! Niitä oli niin paljon, etten tässä tyttären päiväunilla edes ehdi kaikkia lukemaan.

    Onneksi en sen suoremmin ja tarkemmin kirjoittanut aiheesta, sillä se kosketti minua tuttuudessaan. Minä olisin nimittäin voinut kirjoittaa monenlaista itsemurhan kiehtovuudesta, liian paljon elämää hankaloittavasta sosiaalisesta pelosta, narsistin uhriksi joutumisesta vain siitä syystä, että halusi jonkun rakastavan ja monesta muusta, hyvin monesta häpeällisestä seikasta.

    Olisin valmis tekemään paljon kiusattujen eteen, mutta omien kokemusten jakaminen tuntuu siitä huolimatta liian aralta paikalta.

    Mutta mitä minulla enää on merkitystä? Minä olen menetetty tapaus. Jos minun tyttäreni joutuu kiusatuksi, en takaa yhtään miten kalseasti tulen käsittelemään hänen koulukiusaajiaan.

    -

    Toivottavasti et ajattele, että mitä mä sua jatkuvasti stalkkaan, mutta sulla on tosi mielenkiintoisia aiheita :)

    VastaaPoista
  2. Henni: <3

    Elise: Todella kauheaa, että olet joutunut kokemaan saman :( Mä jostain syystä enemmän ja enemmän mietin, että oletko sä ihan samanlainen ihminen kuin mä :D Tassit, vanhat talot, puutarha, kukat, kiusaamiskokemukset, narsistin kanssa eläminen.... On aika paljon samoja asioita meidän elämässä.

    VastaaPoista
  3. Koin heti, että meillä on paljon yhteistä :) Se tuntuu mielenkiintoiselta. Mitähän yhteistä seuraavaksi keksitään!

    VastaaPoista

Kaikki kommentit maan ja taivaan väliltä tervetulleita, kiva jos jätät merkin käynnistäsi :)