maanantai 10. lokakuuta 2011

Takassamme asuu Pempo!!

Kaakelitakkamme takana asuu Pempo. Pempo on kuulemma pieni poika, joka yöllä ryskää takan takana olevassa reiässä niin, että 2,5-vuotiasta tytärtä välillä hirvittää. Pempo myös piilottelee Sannin tutteja, leluja ja muita tärkeitä tavaroita, joskus hän myös omavaltaisesti omii Sannin tuolin. Pempo ei kuitenkaan ole mikään ilkimys, koska välillä hän leikkii Sannin kanssa pitkiä aikoja hyvässä hengessä. Pempon kodin on rakentanut lähes 100-vuotta sitten talon silloinen isäntä, joka hankki talon piirustukset Amerikasta, ja muurasi työkseen takkoja. Isännän kuoleman jälkeen talon omistus siirtyi hänen tyttärelleen Annille, joka asui talossa kuolemaansa asti. Annin suurin murheenpaikka oli se, ettei hän koskaan saanut omia lapsia. Hän oli kerran raskaana, mutta menetti lapsensa, ja tämä oli Annille kova isku. Myös hänen miehensä kuoli melko nuorena, ja Anni asui yksin vuosikymmeniä.


Ylemmässä kuvassa siis Pempon koti. Kuva on otettu ennen kuin asunto on kokonaan tyhjätty, joten myös jotain Annin entisiä tavaroita on eksynyt kuvaan.  Takka on erittäin kaunis ja yksityiskohdat on maalattu käsin. Ennen kaikki tehtiin huolellisesti, ja tämänkin takan tekemiseen on kulutettu monta työpäivää. Takan huolelliset maalaukset kertovat siitä, että asialla on todellakin ollut kädenjälkeään arvostava ammattilainen.


Tässä siis meidän kaunis ja hurmaava kotimme. Kuten jo ennemmin sanoin, on talo rakennettu amerikkalaisilla piirustuksilla, ja on täynnä kauniita käsintehtyjä yksityiskohtia. Koristelistatkin ovat huolellista käsityötä, ja voin vain kuvitella kuinka kauan niiden valmistus on kestänyt sata vuotta sitten, kun ei ole ollut koneita, vaan kaikki on tehty käsin. Talomme on tällä hetkellä ulkokuoreltaan Museoviraston suojeluksessa, mikä tarkoittaa sitä, että emme saa muuttaa talon alkuperäistä ulkonäköä, vaan julkisivun on pysyttävä ennallaan remonteista huolimatta.

Talossa ei ole Pempon lisäksi tehty havaintoja muista asukkaista. Talossa on kyllä äärettömän rauhoittava ja tyytyväinen tunnelma, uskon, että Anni on erittäin tyytyväinen kuullessaan pienten lasten naurua ja jalkojen töminää kodissaan, johon hänkin olisi halunnut lapsia. Ehkä Pempo on Annin menetetty vauva? Kuka tietää.

6 kommenttia:

  1. Ties vaikka Pempo oli Annin vauva. Onneksi ei kuitenkaan tuon enempää pelottele Sannia! Takka on i-h-a-n-a. Meidän talosta en ehditty hävittämään kaikki pönttöuunit. Voi sitä kultaista 60-lukua...

    Talo on kyllä mielettömän kaunis. Meidänkin talo on museosivuilla, mutta tämä on kyllä äärettömän ruma. Eikä takuulla tule pysymään ikuisesti näin rumana :D Haluaisin samanlaiset ikkunat kuin teilläkin on. Kauniit yksityiskohdat tekevät niin paljon!

    VastaaPoista
  2. Meillä oli onneksi säilytetty melkein kaikki tulisijat. Ainoa muutos mikä oli tehty (ja harmitti) oli se, kun leivinuunista oli aikojen saatossa tehty avotakka. Nyt sillä ei juurikaan ole mitään lämmitysarvoa, eikä se niin hienokaan ole...

    Ikkunat ovat alkuperäiset, puhallettua lasia :) Yksi ikkuna on vaihdettu uuteen, mikä harmittaa. Puhallettun lasin kauneutta ei vaan mikään voita. Ikkunat pitäisi kyllä huoltaa pian, sillä niiden väleistä tursuaa talvisin jäätävää ilmaa. Teippauksilla mentiin viime talvi :DD

    VastaaPoista
  3. Voikun suloista omalla tavallaan, teidän tuo asukki siis. Ja aivan upea tuo takka, itse myös arvostan aina käsin tehtyä ja ennen vanhaan on kyllä kaikki tehty kauniimmin..<3 Makea taloa kokonaisuudessaan, vautsis.

    VastaaPoista
  4. Kiitti Leena :) On pikkaisen vastapainoa tälle kertakäyttöyhteiskunnalle, kun saa asua talossa, joka on alusta loppuun asti rakennettu käsin. Joskus ei voi kuin ihmetellä, kuinka joku on jaksanut hioa noita yksityiskohtia viikko tai kuukausi tolkulla, kun rakentaminen on muutenkin varmaan kestänyt aikoinaan vuosikausia.

    VastaaPoista
  5. Saida, kiitti :) Mä ainakin rakastuin taloon ihan ensisilmäyksellä, ja kun se tuli myyntiin niin tehtiin kaupat samantien :)

    VastaaPoista

Kaikki kommentit maan ja taivaan väliltä tervetulleita, kiva jos jätät merkin käynnistäsi :)