tiistai 6. syyskuuta 2011

Merkkivaatteet vs. Minä

Mä suhtaudun yleensä kaikenlaisiin merkkituotteisiin hyvin epäluuloisesti, koska mun mielestä niissä tiivistyy kulutusjuhlan suuri tyhmyys. Hokevat, että laatu maksaa, ja halvalla ei saa hyvää, mutta samalla lailla nuo näyttävät kalliimatkin merkit kulahtavan kuin halvemmatkin. Toisaalta mä hyvin harvoin löydän mitään oikeista kaupoista, hankin kirpparilta kasapäin tavaraa pienellä rahalla. Kun kyllästyn johonkin vaatekappaleeseen tarjoan sitä ensin ystävilleni, ja jos se ei kenellekään kelpaa, myyn sen... Kuinka ollakaan kirpparilla :D No, koska siis olen välttänyt hankkimasta mitään "nimekästä" vaatekappaletta omakseni, en aitoja enkä feikkejä, niin kaverini tuoma Ed Hardyn paita (kopio) lojui aika monta viikkoa kaapissani vailla käyttöä. Oikeastaan suurin syy siihen miksen sitä ole tätä ennen päälleni pistänyt on se, että tuntuu kuin menisin lauman mukana, kun vedän jotain "suosittua" päälleni. Voi olla, että paita päätyy tämän käytön jälkeen kiertoon, jos joku on kiinnostunut, niin postareiden hinnalla lähtee :)


Ja koska olen niin älyttömän itserakas, niin menin tuonne metikköön kuvattaksi vain ja ainoastaan siksi, että punainen tukka näyttää niin ihanalta vihreää taustaa vasten... Ei ehkä aivan oikea ratkaisu, nimittäin nokkoset päättivät heti piiskata minut rakkuloille, mutta minkäs sitä ihminen itserakkaudelleen voi?

2 kommenttia:

  1. joku kirjoitusterapia voisi tosiaan olla sopivampi...

    VastaaPoista
  2. Ei muutakuin vaihtoon sitten vaan :)

    VastaaPoista

Kaikki kommentit maan ja taivaan väliltä tervetulleita, kiva jos jätät merkin käynnistäsi :)