lauantai 17. syyskuuta 2011

Keijupuutarhan kesämuistoja






Jostain syystä vaikken ikinä päälleni pastellivärejä laittaisikaan, kylvän niitä ympärilleni surutta. Puutarhaani huolin vain pastelleja, sisustukseni on iloinen sekamelska hempeitä vaaleanpunaisia ruusuja, mintunvihreitä tyynyjä, vaaleanpunaista ruutukuosista tapettia, vaalean turkooseja peittoja ja läjäpäin kynttilöitä. Sisustan keijunpesääni lämpimällä rakkaudella ja lapsenomaisella kädellä. Haluan elämääni ripauksen vaaleanpunaista taikaa ja ruusuntuoksua.




Vaaleanpunainen on lempeyden ja rakkauden väri. Keräämällä sitä ympärilleen ihminen tuntee olonsa lapsellisen onnelliseksi ja iloiseksi ympäristössään. Se on ehkä hieman naiivi väri, sen syleilyssä elämän pahuus kaikkoaa, ja arkinen pölykin muuttuu silmissä keijupölyksi. Vaaleanpunainen on sadunomainen ja keveä, ehkä sen takia pikkutytöt kautta aikojen ovat rakastaneet vaaleanpunaista, se on silta lapsuuden unelmiin ja toiveisiin. 



Mutta se tunne kun kuljen pastellipuutarhassani on ihana. Tuntuu kuin kuulisin keijujen naurun helkkeen kaikkialta ympäriltäni, vaikka olisin kaukana ruusuista, tuovat keijut tuoksun nenääni, ja voin melkein vannoa, että kellokukkien kukat toimivat joskus keijujen hattuina. Puutarhani on pikkuhiljaa käymässä talvilevolle, se herättää sisälläni surua ja kaipausta kesän aurinkoisiin päiviin. Onneksi sama pastellien paraati jatkuu 100-vuotiaan hirsivanhuksen sisällä, jokainen keiju puutarhastani on toivotettu tervetulleeksi talvimajoitukseen keijunpesäämme.

5 kommenttia:

  1. Harmi kun Bloggerissa ei ole Faecebookin tykkäysnappulaa, on vain tuo linkitysnappi. Tykkäisin tästä enemmän kuin vain kerran, mutta tyydyn vain laittamaan sydämen:



    :)

    VastaaPoista
  2. Vaaleanpunainen on kyllä jännä väri, ei kuulu suosikkeihini mutta yhdistettynä esim. mustaan siitä saa hyvän. Minulla on sellainen käsitys että sellaista ihmistä joka pukeutuu vaaleanpunaiseen ei oteta vakavasti. Mutta eihän aina tarvitse synkistellä, maailma kaipaa jotain muuta kuin ainaista kovuutta. Suurin osa ihmisistä on kadottanut sisäisen lapsensa eivätkä pysähdy katsomaan maailmaa toisesta näkökulmasta. Mitä kaikkea voisikaan löytyä ;)

    VastaaPoista
  3. October Rust, näinhän se on, se lapsenmielisyys ja tietynlainen naiivikin suhtautuminen elämään on kadonnut monelta. Suoritetaan ja suoritetaan, eikä muisteta uppoutua välillä siihen sadunomaiseen maailmaan missä elämme. Vaaleanpunainen on aika kaksijakoinen väri, yleensä sitä joko vihataan tai rakastetaan.

    VastaaPoista

Kaikki kommentit maan ja taivaan väliltä tervetulleita, kiva jos jätät merkin käynnistäsi :)