keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Kristitty vs. Pakana

"Sä et pääse taivaaseen!" Kaverini oli oikeasti aivan järkyttynyt ja huolissaan, kun kuuli, että en allekirjoita kaikkia kristillisyyden perusoppeja, ja olen kyseenalaistanut oikeastaan koko kirkon arvovallan. Hän itse taas uskoo Jeesuksen olevan Jumalan poika, ja että Jumala, rakas isämme, heittelee tottelemattomat lapsensa säälimättömästi tulimereen, jos lapsi ei usko kaikkeen, mitä raamatussa kerrotaan. Minä taas en usko, että kukaan rakastava isä viskoisi lapsiaan helvetin kadotukseen, vaikka nämä nyt sitten kuinka kapinoisivat ja kiukuttelisivat isänsä arvovaltaa vastaan.

Oma uskoni on niin suuri sekoitus kaikkea mahdollista, että voisin hyvinkin perustaa uuden uskonlahkon, ja elellä seurakuntalaisteni maksamilla tukirahoilla leveästi hymyillen ja rakkautta jakaen. Vuoden suurin juhla olisi keskikesällä järjestettävät Keijukarkelot, joissa kunnioitettaisiin luonnonhenkien läsnäoloa kokoontumalla yhteen ja laulaen huonoja suomi-iskelmiä pienissä sievissä. Vapaa-ajalla seurakuntalaiseni kasvattelisivat yrttejä ja yrittäisivät valokuvata keijuja puutarhassaan. Lauantaisin jokainen tarkistelisi oman maan omenoista käytetyt viinipönikkänsä, ottaisi pari pulloa nektaria mukaan, ja lähtisi tapaamaan muita seurakunnan kasvatteja.

Kristityissä ihmisissä tökkii eniten se, että he haluavat kaikkien uskovan samoin, eivätkä ymmärrä sitä tosiasiaa, että koska kyseessä on USKON asia, ei kukaan voi olla varma oman uskonsa oikeellisuudesta. Ja kuka määrittelee, kuka uskoo väärin? Ja mitä ihmettä, eihän kukaan voi edes uskoa väärin, koska kukaan ei edes tiedä, kuinka uskotaan oikein. Paitsi siis tietenkin kristityt.

Toinen asia, joka saa minut aina naureskelemaan partoihini on se, että kristityt ovat niin kovin kärkkäitä ottamaan isukki Jumalan oikeudet käsiinsä, ja tuomitsevat ihmisiä omin oikeuksin sinne kuuluisaan kadotukseen. Ja tuomitsevat muutenkin ihan kaiken yrittämättä lainkaan ymmärtää muita mielipiteitä kuin omia suppeita näkemyksiä elämästä. Tämän takia kristittyjen kanssa on äärimmäisen raskasta keskustella asiallisesti mistään, he eivät osaa argumentoida kuin raamatun lauseilla, ja kun jäävät alakynteen väittelyssä, alkavat he paasata siitä helvetin kadotuksesta, ja kuinka tällaiset vastarannankiisket joutuvat sinne väistämättä. Uskosta väittely on siis samanlaista soopaa yltiökristityn kanssa, kuin yrittäisit saada sokean näkemään 100 metrin päähän. Eli yhtä tyhjän kanssa.

Kaikesta huolimatta annan kristittyjen pitää oman uskonsa, enkä yleensä jaksa alkaa selitellä heille uskoani jälleensyntymisestä tai Isä Jumalan vaimosta, Äiti Maasta. Jos kuitenkin joudun uskoani puolustella, niin olen minäkin raamattuni lukenut, ja sivaltelen takaisin heidän omilla aseillaan, niillä jumalallisilla raamatunlauseilla, koska on mukava nähdä heidät häkeltyneinä :) Olen minä ilkeä pakana!

10 kommenttia:

  1. Asiaa! Olen viime aikoina huomannut että sama pätee ruokavaliojuttuihin. Esim. raakaruoka on noussut pinnalle ja nämä raakaruokagurut jakavat oppejaan. Eräskin sanoi että kuumennettu ruoka on myrkkyä. Onhan niihin perustelut, mutta aika hatusta vedettyjä joista paistaa omat mielipiteet läpi. Lihan terveyshaitoista puhuessa annetaan ymmärtää että kaikki syövät liikaa lihaa. Jos joku uskoo että raakaruoka parantaa syövän ja pidentää eliniän 140:een niin mikäs siinä. En ainakaan itse haluaisi että ruuasta tulisi uskontoni joka on jatkuvaa kyttäystä. Kultainen keskitie näissäkin on suotavaa. Meni vähän asian vierestä mutta uskon asioita kumminkin. Sellainen oma lahko kuulostaa hyvältä ;D Voisin ainakin liittyä seuraan metsäiseen.

    VastaaPoista
  2. Itse asiassa juu, jos uskallat kertoa jollekin tavoitteestasi tipauttaa muutama vatsamakkara, saat nykyään kunnon saarnat kuinka se parhaiten onnistuu. Uusi koulukunta puhuu karppaamisen puolesta suu vaahdossa, sitten on pisteyttäjät, jotka laskevat silmät kiiluen jokaisen suupalansa pisteet, ja sitten jänöjussit, joiden mielestä vatsamakkaroista pääsee eroon vain puputtamalla porkkanaa ja kärsimällä nälkää. Myös himoliikkujat ja paasoajat pitävät kiinni omasta oikeasta tavastaan.

    Oli asia mikä tahansa, niin aina joillain menee totaalisen yli, eivätkä he enää muista, että on olemassa muitakin mielipiteitä, kuin heidän omansa.

    Pitänee pistää se lahko pystyyn, kun meitä on jo kaksi ;)

    VastaaPoista
  3. Täten ilmoitan liittyväni myös tuohon kyseiseen lahkoosi! :)

    VastaaPoista
  4. Lahko kasvaa, vapise kirkko, vapise! :DD

    VastaaPoista
  5. Khih mä voin liittyä sun seurakuntaasi! xD Tosin iskelmiä ei kiinnostais välttämättä tulla laulamaan, mutta keijukarkelot ja puutarhan pito kuulostaa oikean sopivalta :)

    VastaaPoista
  6. :D No niin, neljä lahkolaista jo, täähän on sitten jo oikein noitapiiri :D

    VastaaPoista
  7. Haha mainiota! Samnhainina vaan ulos kuutamoon tanssimaan alasti ja hoilaamaan kummia lauluja xD

    VastaaPoista
  8. Olen samaa mieltä. Se on naurettavaa kun 10 laessa sanotaan älä tapa mutta silti tappavat ihmisiä luononuskoisista omiin kristittyihin mm roviolla poltamisella tai hirtämisellä tai kiduttamalla toisia esim. Repimällä kielen pois. Näkyy minkälaisia oikeasti kristyt ovat. Ok on niitä hyviäkin kristittyjäkin. Mutta nyt puhuin niistä jotka halusivat vain valtaa ja voimapelkoa kansoille ihmisistä jotka paransivat toisia ihmisiä ja eläimiä. Se on myös naurettavaa että tietyt opit kristityt itse käyttivät mm. pakana parannuksia. Ja silti väittovät olevansa se oikea usko.

    VastaaPoista
  9. Jumala ei rankaise, jumala antaa anteeksi.. :] meillä kaikilla on se pelko jos teemme jotain väärin emme pääse taivaa seen. En itse kään usko jumalaa sen kummemmin, muuta kun sen että pääsemme kaikki taivaaseen :) ei väliä vaikka me uskomme noituuteen tai kristinuskoon me kaikki olemme aina tervetulleita jumalan kotiin ;) kunhan vaan sanoin, uskon luontoon :D

    VastaaPoista

Kaikki kommentit maan ja taivaan väliltä tervetulleita, kiva jos jätät merkin käynnistäsi :)